22.5.2018

SEITSEMÄN SYNTIÄNI

1 laituri dramaattinen maisema

Herkuttelusyntini

Voin syödä purkillisen Pringles Originaleja ongelmitta ja vetää siihen päälle vielä kolmasosan isosta sipsipussista. Oon oikeesti pahimman luokan sipsihirmu, mutta minkäs sille voi kun se on niin hyvää...

Ihonhoitosyntini

Tunnustan: en jaksa pestä meikkejä erikseen pois illalla, jos en käy muuten suihkussa. Eli nukun välillä siis meikit naamassa. Tosin haluan vähän puolustella tätä sillä, että käytän pääasiassa vaan ripsaria ja kulmakynää, eli iholle ei meikkiä jää yön ajaksi.

Siivoussyntini

Mulle on ihan luontevaa elää epäjärjestyksessä ja lattioille kasvavat vaatepinot ei ihan oikeasti useimmiten edes haittaa mua, tiettyyn pisteeseen asti. Likasuutta en siedä, sotkua kyllä. En ole kovin tarkka siivouksesta, epäjärjestys on musta ihan ok kunhan ei etene kaaokseksi asti.

Hiussyntini

Jos en aio pestä hiuksia, en myöskään kastele niitä suihkussa vaan pidän ne nutturalla niin, että niihin osuu vettä mahdollisimman vähän. Joskus saatan olla useamman päivän niin, ettei mun hiuksia ole edes kasteltu välissä.

6 laituri dramaattinen maisema 7 laituri dramaattinen maisema

Ystävyyssyntini

Oon älyttömän huono vastaamaan viesteihin. Usein en puhelimen kilahtaessa (okei pidän kyllä aina puhelinta äänettömällä ja värinättömällä) vaan voi tai jaksa keskittyä tarpeeksi viestin vastaamiseen, ja sitten asia unohtuu. Pahinta on huomata se vasta sitten, kun sama ystävä laittaa uudestaan viestiä ja näen sen pahimmassa tapauksessa viikkoja vastausta odottaneen viestin keskustelussa. Hups.

Pukeutumissyntini

Mulla on erittäin paljon vaatteita, joita en enää käytä ja joita silti säilytän vuodesta toiseen, kun en raaski heittää pois. Pitäisi käydä ne läpi ja rohkeasti vaan pukea päälle vanhoja vaatteita ja yhdistellä niitä uudestaan. Tosin nämä vanhat vaatteet on sitten oikeasti välillä ihan useita vuosia vanhoja, eli pitäisi oikeasti jaksaa heitellä niitä eteenpäin kun omat käyttökerrat jäävät vähiin.


2 laituri dramaattinen maisema

Parisuhdesyntini

Mulla on tapana jättää kaikki lähtövalmistelut ihan viime tippaan. Kun sovitaan lähtevämme johonkin, saatan istua sohvalla tekemättä mitään siihen asti, että aikaa lähtöön on enää muutama minuutti. Silloin alan tekemään asioita hirveellä vauhdilla ja oon valmis ihan viime tipassa, kun poikaystävä on jo kengät jalassa ovella odottelemassa. Ymmärrän täysin, että tää synti on hieman ärsyttävä. :D

14.4.2018

KIRJAVINKKI: 3096 PÄIVÄÄ

6 natascha kampusch 3096 päivää arvostelu


''Pystyn tuskin sanoin kuvailemaan, millaisia tunteita tuon oven näkeminen minussa herätti. Minut oli muurattu kellariin. Hermeettisesti suljettu sinne. Sieppaaja varoitti koko ajan räjähdyspanoksista, hälytyslaitteista ja johdoista, joiden avulla hän voisi kytkeä tyrmän oveen virran. Erikoisturvatoimin varustettu vankila lapselle.''

Itävaltalaisen 10-vuotiaana siepatun Natascha Kampuschin tarina on suurelle maailmalle tuttu. Koulumatkaa kävellessään Kampusch joutui siepatuksi valkoiseen pakettiautoon Wolfgang Priklopilin toimesta. Priklopil vei lapsen kotiinsa, sulki hänet maan alle rakentamaansa tyrmään ja piti vankinaan yli kahdeksan vuotta. Lopulta ollessaan 18-vuotias Kampusch pääsi pakenemaan sieppaajan huomion herpaannuttua hetkeksi. Kampusch kirjoitti kokemuksestaan kirjan terapiaksi itselleen sekä hillitäkseen suurimpia huhupuheita.


Kirjan alku käsittelee Kampuschin elämää ennen sieppausta. Vaikka lapsuusmuistojen lukeminen tuntuu paikoittain hieman puuduttavalta, on tytön kokemukset rakkaudettomasta kodista ja väkivaltaisesta äidistä tärkeitä tietää, jotta Kampuschin ajatuksia ja tunnetiloja tyrmässä voi paremmin ymmärtää. Valmiiksi itsensä perheensä silmissä merkityksettömäksi tuntevaa lasta on helpompi manipuloida, ja sitä sieppaaja toden teolla teki.


Monet tuntuvat ihmettelevän sitä, miten Kampusch ei aiemmin uskaltanut edes yrittää karkaamista. Itse mietin samaa aiemmin, mutta kirjan lukemisen jälkeen ymmärrän uutta näkökulmaa paremmin. Mieti, että et ole moneen vuoteen nähnyt kuin yhden ihmisen. Tämä ihminen alistaa sinua kaikin tavoin ja pitää sinua täysin vallassaan. Olet täysin riippuvainen hänestä, ja hänellä on valta päättää elämäsi milloin tahansa. Kuulet ajatuksia ja tietoja vain häneltä, eikä sinulla ole muita tietolähteitä, joiden avulla kyseenalaistaa toisen sanomiset. Taistelet joka päivä psyykkistä niskalenkkiä vastaan. Uskaltaisitko itse paeta? Tuntisit itsesi arvottomaksi, pelkäät mitä seurauksia epäonnistuneella pakoyrityksellä on, ja uskot vakaasti pakoyrityksen päättyvän useiden sivullisten kuolemaan ja itsesi joutumiseen takaisin tyrmään entistä kamalimpiin olosuhteisiin. Kampusch itse kirjassaan kuvailee tunnetilojaan niin hyvin, että ne luettuani en itse enää ihmettele pakoyritysten puuttumista.

78 natascha kampusch 3096 päivää arvostelu

''Lapset rakastavat niitä ihmisiä, joiden kanssa elävät ja joista ovat riippuvaisia, vaikka heitä kohdeltaisiin huonosti. Minäkin olin vankeuteni alkaessa lapsi. Sieppaaja oli repäissyt minut irti omasta maailmastani ja sijoittamaan omaansa. Ihmisestä, joka sieppasi minut, vei minulta perheeni ja identiteettini, tuli nyt minulle perhe. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä hänet sellaisena kun hän oli.''

Kampusch kertoo kirjassaan vakaasti kieltäytyvänsä käyttävänsä termiä Tukholma-syndrooma omasta tilanteestaan. Kirjan luettuani ymmärrän Kampuschin tuskan. Hän on pakottanut itsensä näkemään sieppaajassaan hyviä ja inhimillisiä puolia selviytyäkseen hengissä koettelemuksestaan. Pelkän negatiivisen näkeminen ja jatkuva ajattelu olisi saanut hänet luovuttamaan. Kampuschin mielestä ihminen ei ole pelkästään paha, ja hänen jos jonkun luulisi sen tietävän. Kampusch kertoo kokevansa Tukholma-syndrooman termin käyttämisen vähättelynä hänen tilannettaan kohtaan. Se, että osaa nähdä myös inhimillisiä piirteitä ihmisessä, joka oli hänen elämänsä ainoa ihminen yli kahdeksan vuoden ajan, ei tee hänestä syndroomasta kärsivää. Tämä selitys ja Kampuschin sanoista huokuva päättäväisyys hänen kirjoittaessaan tästä ovat mielestäni jo riittävän hyvä syy lukea kirja. Siepatun näkökulma asiaan avaa meinaan itsellekin uusia puolia koko syndroomasta.

4 natascha kampusch 3096 päivää arvostelu

''’’Natascha Kampusch’’. En ollut kuuteen vuoteen kuullut kenenkään lausuvan sitä nimeä. Ainoa ihminen, joka olisi voinut sen sanoa, oli kieltänyt minulta nimeni.''

Vapauden lisäksi sieppaaja vei uhriltaan myös identiteetin, muun muassa pakottamalla Kampuschin keksimään uuden nimen itsellensä sekä kieltämästä häntä kasvattamaan hiuksiaan siilikampausta pidemmäksi. Kampusch kertoo joutuneensa tekemään fyysisesti raskaita töitä yleensä pelkkä t-paita päällään. Sieppaaja antoi tytölle välillä ’’vapauksia’’ päästäessään hänet pois tyrmästä talon puolelle, mutta vahti, alisti ja nöyryytti häntä joka hetki. Vaikka kirja antaa osviittaa Kampuschin kokemuksista, ei sitä tunnetta varmasti voi kukaan ulkopuolinen täysin ymmärtää.

Kirja oli hyvin mielenkiintoinen lukukokemus. Muistan lukeneeni Kampuschin paosta uutisista vuonna 2006, ja myöhemmin olen etsinyt lisää tietoa asiasta. Uutisista on saanut kuitenkin hyvin vajavaisen kuvan koko tilanteesta, ja 3096 päivää valotti sieppausta ja sen seurauksia paljon. Kirja koukuttaa ja se tekee mieli lukea yhdeltä istumalta, mutta mun oli ainakin pakko pitää taukoa puolessa välissä kirjan psykologisuuden vuoksi. Kirjassa kerrotut asiat jäivät mieleen pyörimään, ja niistä tulikin saada puhua ääneen moneen otteeseen käsittääkseni koko sisällön. Mielessä pyöri myös ajatus siitä, onko oikein lukea koko kirjaa vain tirkistelläkseen toisen ihmisen elämään. Kampusch on kuitenkin itse kirjan julkaissut kertoakseen tarinansa, joten ehkä oman mielenkiinnon kohdistuminen toisen elämään on tässä määrin sallittua. Vaikkakin esimerkiksi Kampuschin lista kaikista väkivallan tavoista, joilla Priklopil häntä pahoinpiteli, aiheutti kylmiä väreitä selkäpiissä.

1 natascha kampusch 3096 päivää arvostelu

Yleisö ei ole ottanut sieppauksesta vapautunutta naista niin hyvin vastaan kuin voisi kuvitella. Kampuschia arvostellaan erittäin rajuin sanankääntein, ja muun muassa syytetään julkisuudenhakuiseksi valehtelijaksi, jolla on oikeasti ollut suhde Priklopilin kanssa ja koko sieppaus olisi lavastusta. Myös Nataschan vaikenemista seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuudesta arvostellaan rajusti. Yksi kommentti jäi erityisesti mieleeni: ’’Milloin oikein saamme kuulla totuuden tästä tapauksesta!?’’ No ei milloinkaan, eikä se asia kellekään edes kuulu. Ihmisten uteliaisuudella ei tunnu olevan rajoja. Kampuschilla ei ole mitään velvollisuutta kertoa enempää yhtään kellekään, ja vaikka koko sieppaustapaus kiinnostaa, haluan ainakin itse tyytyä 3096 päivän kertomaan totuuteen. Kirja kuitenkin kertoo kaiken olennaisen ja hieman enemmänkin.

Lukea vaiko ei?

Ehdottomasti lukea. Kirja on raskas ja psykologinen, mutta hyvin mielenkiintoinen sekä eri osilta silmiä avaava. Lue ajatuksella ja tarvittaessa useammassa pätkässä. Jos ei kirjasta jostain syystä muuta saa irti, niin ainakin se on hyvä selviytymistarina ja todiste siitä, että kaikesta voi selvitä.

8.4.2018

KEVÄTFIILIKSISSÄ


Tällä hetkellä sade ropisee ikkunoihin, mutta onneksi viime päivinä on ollut enemmän aurinkoisia päiviä kuin näitä tummempia pilviä taivaalla. Mulle ainakin auringonpaiste tuo älyttömän keväisen olon, enkä usko olevani ainoa. Vaikka talvi tuntuikin tänä vuonna yllättävän heppoiselta, nämä kevätauringon mukana tulevat valonsäteet antaa ihan eri tavalla energiaa ja inspiraatiota. Mun tekee mieli koko ajan juoda jotain raikkaita smoothieita ja selailla sisustusjuttuja, puhumattakaan siitä, miten jään kaupoissa hypistelemään kaikkia viherkasveja. Mua ei edes haittaa tuo taas lisäkinoksia tuonut lumisade, koska ei nekään tule ikuisuuksia pysymään ja mulla on sellainen kutina, että saadaan nauttia kyllä niistä kesäkeleistäkin jo parin kuukauden päästä.

5 1

Inspiraatio leviää myös muiden juttujen puolelle, ja yksi päivä tässä tartuin itseäni niskasta kiinni, ja aloin muokkaamaan blogin ulkoasua mieluisammaksi. Edelleen on muutamia juttuja kesken, kuten sivupalkin gadgettien tasaaminen ja sen kauan kaivatun yläpalkin koodaaminen, mutta tykkään hieman uudistetusta ulkoasusta huomattavasti vanhaa enemmän. Tuntuu, että haluan freesata blogia niin sisällön kuin ulkoasunkin puolesta, ja toivottavasti pikkuhiljaa pääsen haluamaani lopputulokseen. Postausideoita saa myös heitellä tulemaan, vaikka muutama juttu jo luonnoksissa pyöriikin! Haluaisin alkaa tuomaan blogin puolelle enemmän yksittäisiä juttuja, jotka mua itseäni kiinnostaa. Luin tässä yksi päivä hyvin mielenkiintoisen kirjan, josta heränneitä ajatuksia tekisi mieli kirjoittaa auki blogiin teidänkin luettavaksi. Miltä tällainen postaus kuulostaisi?

2 4 3

Käytiin poikaystävän kanssa kuvailemassa muutama päivä sitten sen kevätauringon lämmittäessä. Tai no, mä tosiaan unohdin muistikorttini kotiin, eli mun rooli olikin olla enemmän kuvattavana kuin kameran takana, haha. Näistä kuvista tuli mun mielestä kyllä superkivoja! Oon kyllä onnekas kun mun ei tarvitse edes erikseen houkutella poikaystävää kameran taakse, ja lopputulos on aina enemmän kuin mieluinen. Hommasin myös itse monivuotisen haaveilun jälkeen oman järjestelmäkameran, jonka asetuksiin pitäisi päästä perehtymään vähän paremmin, nyt kun valoisa aikakaan ei ole enää niin kortilla kuin talvella kameran hankkiessani. Näissä kuvissa mun asussa on pientä hipsterivibaa, mikä on mun mielestä kiva piristys tavallisen arkityylin keskelle. Vaihtelu virkistää!

Millasilla fiiliksillä teillä on lähtenyt kevät käyntiin? Inspiroiko koko ajan lisääntyvät valonsäteet muitakin kun mua?