Sivut

22.7.2016

Only need the light when it's burning low



Well you only need the light when it’s burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go
Only know you’ve been high when you’re feeling low
Only hate the road when you’re missing home
Only know you love her when you let her go
And you let her go

Juteltiin tässä yks päivä rahasta, ja mietittiin, että voi kunpa ois niin paljon rahaa käytettävissä kun ikinä haluais. Elämä ois paljon kivempaa ja helpompaa kun ei tarvis stressata rahasta ja sais matkustella ja ostella niin paljon kun ikinä vaan haluaa. Olisi helpompi olla onnellinen jos ois paljon rahaa.

Samassa tajuttiin, kuinka älytöntä tollanen ajattelu on. Oikeen länsimaisen ihmisen ongelmat taas – oispa rahaa, jotta voisin matkustella, ja voisin antaa osan rahoista tänne hyväntekeväisyyteen ja samalla ostella itelle vähän kivoja vaatteita. En ikinä kehtais sanoa täällä tällasia ajatuksia ääneen. Mulle varmaan joko suututtais tai sitten mulle naurettais päin naamaa. Täällä raha on oikeasti todella iso juttu, koska sitä ei vaan yksinkertasesti oo tarpeeksi. Aloin miettimään, että samalla tavalla kun mä toivon omistavani loputtoman määrän rahaa, vois nää paikalliset toivoa omistavansa loputtoman määrän vettä. Voi kun olis sellanen tilanne, että vesi ei ikinä loppuis kesken tai sitä ei tarvis säännöstellä. Kunpa hanasta tulisi ees pisara vettä. Vitsit ku ei tarvis miettiä, voiko tänään kaikki talon asukkaat käydä pesulla niin, että huomisellekin riittää vielä vettä ruoantekoon. Oispa kiva saada joka päivälle tarvittava määrä juomakelposta vettä, jota juodessa ei tarvi pelätä saavansa jonkun jopa tappavan bakteerin. Elämä olis niin paljon helpompaa kun ei tarvisi stressata yhdestä elämisen kannalta ihan välttämättömästä asiasta.

IMG_1273

Staring at the bottom of your glass
Hoping one day you’ll make a dream last
But dreams come slow and they go so fast
You see her when you close your eyes
Maybe one day you’ll understand why
Everything you touch surely dies

Ihminen jostain syystä haluaa aina sitä, mitä sillä ei vielä ole. Ahneus on koodattu jonnekin syvälle meijän geeneihin, ja jokanen ihminen syyllistyy siihen, halusi sitä itse tai ei. Miks ihmeessä sitä ei vois olla tyytyväinen siihen mitä itellä jo on? Mä oon käyny useasti ulkomailla, ja silti mietin usein surkeana, miksei mulla vois olla varaa matkustella enemmän kaikkiin kivoihin paikkoihin. Mulla on toimiva älypuhelin, mutta haluisin silti uuden puhelimen, jossa ois parempi kamera ja enemmän muistia. Mulla on viidentoista vuoden kilpaurheilun mukanaan tuoma hyvässä kunnossa oleva kroppa, mutta vähän turhan usein katon itteäni kriittisesti valokuvista ja peilistä toivoen omaavani lihaksikkaammat kädet ja enemmän massaa. Miks helvetissä en oikeesti voi vaan olla tyytyväinen siihen mitä mulla jo on? Mä oon täällä nähnyt ihmisiä, joilla ei oo varaa hankkia patjaa nukkuma-alustakseen, vaan ne nukkuu onnettomilla matonriekaleilla. Nähnyt vanhempia, joiden lapsi on kuollut ja lapsia, jotka on menettäneet sisaruksensa. Oon kätellyt naista, jolla on HIV ja jonka ainoa siihen saama hoitomuoto on rukoileminen. Asun saman katon alla lapsen kanssa, jolla ei ole isää ja joka tapaa äitiään muutaman vuoden välein, koska äiti lähti rahan perässä toiseen maahan töihin. Oon nähnyt nuoria tyttöjä, jotka on raiskattu kotona ja joutuu nyt asumaan toisten nurkissa töitä tehden, koska ei oo ketään joka heistä muuten huolehtisi. Oon tavannut naisen, joka ei voinut syödä kolmeen päivään lapsensa syntymisen jälkeen, koska ei voinut tuona aikana tehdä töitä ja saada rahaa ruokaan. Näitä tapauksia voisi luetella vielä mielettömän paljon enemmän. Vaikka mulla onkin vähän hassun mallinen nenä ja ei oo varaa käydä aina joka ikisissä bileissä, on mulla asiat oikeesti aika hyvin. Nyt ois varmaan aika alkaa olla jo tyytyväinen.

IMG_1189

But you only need the light when it’s burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go
Only know you’ve been high when you’re feeling low
Only hate the road when you’re missing home
Only know you love her when you let her go

Jostain syystä asioita oppii arvostamaan vasta sitten, kun ne kerran menettää. Mä osaan nyt arvostaa todella paljon enemmän sitä vapautta, mitä mulla on Suomessa asuessani. Saan kulkea yksin missä haluan ja koska haluan, saan valita oman asuinpaikkani ja saan päättää mitä opiskelen. Saan poistua maasta ja saan päättää omasta hiustyylistäni sekä pukeutumisestani. Voin ostaa kaupasta itselleni pidemmät hiukset tai tuuheammat ripset – mulla on siis vapaus muuttaa omaa ulkonäköäni haluamaani suuntaan. Mulla on mun koko perhe hengissä, ja voin soittaa heille ihan koska haluan omalla puhelimellani. Joskus huomaan haluavani joitain asioita, kun näen kaverilla olevan niitä. En edes välttämättä ole itse ajatellut mitään sellaista kaipaavani, vaan ahneus iskee kun toisella on jotain mitä mulla ei. Aivan älytöntä touhua.

IMG_1183

Staring at the ceiling in the dark
Same old empty feeling in your heart
Cause love comes slow and it goes so fast
Well you see her when you fall asleep
But never to touch and never to keep
Cause you loved her too much and you dived too deep

Ihmisiä ärsyttää hirveesti, jos joku kieltää valittamasta ruoasta, koska Afrikan lapsilla ei oo rahaa ruokaan ollenkaan. No mä oon nyt nähnyt ne kuuluisat Afrikan lapset, eikä mun tee enää mieli valittaa turhasta. Ajatellaan, että aina vois olla asiat vähän paremmin tai itteään pitää vielä vähän enemmän potkia perseelle olemaan tehokkaampi ja tuottavampi. Miksi ihmeessä? Tarviiko oikeesti pyrkiä aina vähän parempaan suoritukseen, jotta vois olla tyytyväinen? Kaiken maailman fitness-motivaatiolauseetkin hokee aina, että kehitys loppuu siihen kun alat tuntea olosi mukavaksi. Siis miksei sais tuntea oloaan mukavaksi vaan pitää väkisin riuhtoa kohti jotain vielä suurempaa? Jos sulla on hyvä olla ittesi kanssa etkä loukkaa elämäntavallasi ketään muuta, ei sun tarvii koittaa puristaa itteäsi vielä tiukempaan muottiin ollaksesi täydellinen. Musta toi on jotenkin vähän käsittämätön ajattelutapa. Eihän sitä voi ikinä olla oikeesti tyytyväinen ja onnellinen, jos aina kuvittelee nurkan takana olevan jotain vielä vähän parempaa. Ja sitten siinä käy niin, että päätät hylätä sen mitä sulla on ja kurkata sinne nurkan taakse – ja sieltä löytyvät asiat ei tee sua yhtään onnellisemmaksi mitä oisit ollut, jos oisit päättänyt olla tyytyväinen nykytilanteeseen. Sillon ollaan siinä tilanteessa, mistä tässä biisissäkin lauletaan. Et pysty pitämään mistään kiinni ja olemaan tyytyväinen.

Mä en oo mikään neuvomaan muita, miten kenenkään tulisi elää. Voin vaan kertoa, mitä oon ite ymmärtänyt täällä ollessani. Tätä postausta kirjottaessani istun ulkona helteessä läppärin kanssa, ja mun jalat kutisee ihan törkeesti kaikkien ötököiden käydessä syömässä niitä. Voisin haaveilla Suomessa olevista hyttysmyrkyistä tai mukavasta ilmastoidusta sisätilasta. Sellasen kaipaaminen on kuitenkin niin turhaa, koska mulla ei juuri nyt oo mahdollisuutta noihin asioihin. Mielummin oon tyytyväinen siitä, että täällä aurinko paistaa ja näistä itikoiden pistoista ei tarvii pelätä tarttuvan sitä malariaa. Mulla on oikeesti ihan hyvä tässä näin.

img_1190 Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Cause you only need the light when it’s burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go
Only know you’ve been high when you’re feeling low
Only hate the road when you’re missing home
Only know you love her when you let her go

And you let her go

WAKA WAKA EH EH

1 2 3 4 5 6 7 8

’Cause this is Africa! Päästiin tossa yks päivä nauttimaan Kenian paremmasta puolesta, kun eräs tuttava pyysi meijät hänen loma-asunnolleen rentoutumaan. Tarina siitä, miten tää alue on päätynyt omistajan haltuun, on hyvinkin kenialainen juttu, mutta jätetään tällä kertaa kertomatta se näin julkisesti ettei tuu pilattua kenenkään mainetta.. :D Tää Spice Cottage on siis vuokrattavana lomailijoille, jotka haluaa hotelliasumisen sijaan kokeilla erilaista majotusta. Vieraskirjan mukaan tuolla on käynyt paljon ihmisiä häämatkalla – enkä yhtään ihmettele, toi paikkahan oli miltei täydellinen. Uima-allas, bamburiippumatto, useita isoja löhöalustoja auringonottoa varten, aurinkoista ja varjoisaa aluetta, kaksikerroksinen asuintalo ja useita pieniä mökkejä, pihalla oma baari… En vaan vois keksiä mitä vielä oisin voinu toivoa. Me kuitenkin asutaan täällä suht vaatimattomissa olosuhteissa, joten tonne cottagelle pääseminen oli meille todellakin luksusta. Mulla oli aiemmin viikonloppuna vähän koti-ikävän kanssa ongelmia, mutta tuolla aikaa viettäessäni ihan oikeesti unohdin sen kytevän harmistuksen ja otin vaan todella rennosti. Afrikka on niin kaksijakoinen paikka – köyhillä asiat on oikeesti tosi huonosti, mutta tässä maassa on myös paljon rikkaita ihmisiä ja turisteja, joiden on mahdollisuus päästä näkemään Keniastakin ne kauniit puolet.

9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19

Meidän mökki oli tosi idyllinen ulkoapäin, ja mun mielestä ihanasti ja sekä ehkä hieman pelottavasti sisustettu, kuten tää koko paikka noine isoine patsaineen ja muine Afrikka-härpäkkäineen. :D Mökissä oli kaksi muhkeeta sänkyä makkarissa, olohuoneessa lisää istuskelu- ja makoilupaikkoja, ja tietty ehkä ihan paras juttu eli oikea vessa ja suihku. Täällä kaikista suihkusta tulee vettä pienenä norona ja se on jääkylmää, mutta silti oli rentouttavaa kun ei ite tarvinnut tehdä juurikaan työtä peseytyessä, toisin kuin vatipesulla… Vessakin oli ihan oikea ja toimiva, joskin sieltä löyty tuttuja ystäviä eli torakka ja muutama jättihämähäkki, mutta niistä ei oikein jaksanut edes välittää ton paikan hurmatessa meidät muuten ihan täysin. Aamupalalla saatiin cappuccinoa ja lämpimiä sämpylöitä – edelleen luksusta. Oon juonu kahvia täällä yhden käden sormilla laskettavan määrän, joten nautin kyllä jokasesta siemauksesta. Baarin puolella käytiin tekemässä drinksuja, ja mulla kävi itseasiassa tässä aika nolo moka. Rakastan tehdä hyviä drinkkejä ja mielellään teen niitä kaikkien kaverienkin puolesta, joten taas iltaa istuessamme hääräilin baarimikon paikalla. Pieni kielimuuri aiheutti kuitenkin sen, että tein vahingossa myös eräälle absolutistille vodkaa sisältävän juoman… Sai kirkon mies sitte maistaa ekan alkoholiannoksensa ikinä. :D Onneksi tyyppi otti asian ihan huumorilla, mutta kyllä mua hävetti!

20 21 22 23 24 25 26 27

Näitä kuvia kattoessa mulle tulee väkisinkin hymy huulille. Toi paikka on vaan niin ihana, ja mulla oli rentoutunut ja huoleton olo siellä ollessa. Täällä aurinko paistaa oikeasti niin polttavasti, että oli parasta vaan siirtyä altaaseen vilvoittelemaan ilman käydessä liian kuumaksi. En jaksanut välittää ees mun typerän klooriallergian mukana tuomista oireista tai miljoonan moskiitonpiston aiheuttamasta kutinasta, enkä jaksanut heilua kameran kanssa hirveän paljon edes noissa maisemissa – halusin vaan rentoutua ja ottaa hetkestä kaiken irti. Toki ilmasta wifiä tuli käytettyä somespämmäämiseen, mutta suurimman osan ajasta makasin altaan reunalla kuulokkeet korvissa kärvistellen ihoani auringossa. Voiko yhdeltä maanantaipäivältä enempää vaatia?


PS. Omistajan pyynnöstä lupasin kertoa, että tää mökki on siis tosiaan vuokrattavana lomailijoille, joten nyt kun kaikki on varmasti kovaa vauhtia varaamassa lentoja Keniaan, niin muistakaa tää majotuspaikka. Nyt oon velvollisuuteni ihanaa omistajatuttavaa kohtaan tehnyt kun tästä näin kaikille potentiaalisille matkustajille vinkkasin! :D

21.7.2016

MY DAY

IMG_1891 IMG_2013

4.30 Herään jokaöiseen tapaan moskeijasta kaikuvaan rukouskutsuun. Uni tulee onneksi nopeesti uudestaan.
6.30 Ekat lapset on jo tullut päivähoitoon, ja herään niiden itkuun. Ei jaksa vielä nousta.
7.30 Herään siihen, että vatsa on to-del-la kipeä. Eli ei mitään uutta Afrikan auringon alla. Oon aivan tokkurassa painajaisten takia yöllä otetusta unilääkkeestä, joten päätän jäädä vielä hetkeksi nukkumaan.
8.15 Aika nousta. Puhelimessa 3% akkua, joten se jää lataukseen. 

Aamupalalla on yllättäen valkoisen leivän sijaan tarjolla linssitäytteisiä pasteijoita ja siitä samasta vanhasta pinkistä termarista kaadettua mustaa teetä. Manuel, Gloria ja Sami hääräävät mun jaloissa lokkeilemassa ruokaa. Annan lapsille vähän ja syön ite loput herkullisista pasteijoista, joista ei tosin nälkä lähtenyt. Syömisen jälkeen autan Annikaa tiskaamaan ja järjestelen olohuonetta. Lapset pistetään päiväunille ja mä teen loput aamutoimet valmistautuen samalla auringonottoon.

IMG_1975 IMG_1978 IMG_1980 IMG_1981 IMG_1994 IMG_1997 IMG_2010

10.30 Ulkona kivetyksellä rentoutumista.  Kattelen kun pihalla kävelee todella pieni ja laiha koira, joka yhtäkkiä lyyhistyy maahan. Sääliksi käy, mutta ei sitä oikein pysty auttamaankaan. Saati sitten että uskaltaisin edes mennä kosketusetäisyydelle yhenkään arvaamattoman kulkukoiran luo…
10.50 Laitan netin päälle ekaa kertaa tänään kattoakseni nopeaa uudet viestit. Suomalainen kaveri Nairobista kertoo, että hänen puhelin on varastettu matatussa. Ulkona kävellyt mies oli riuhtaissu matatun ikkunan auki, repiny puhelimen Aishan kädestä ja kadonnu sen kanssa pimeyteen. Paska tuuri.
11.00 Tulee kutsu mennä sisälle, koska joku tyttö, joka on meitä eilenkin kuulemma kaheksan tuntia talossa odottanut, haluaa puhua meidän kanssa. Vartinkaan jälkeen tyttö ei oo sanonut sanaakaan ja tilanne on kenialaiselle tavalle hyvin hidas… Jutellaan tilanteesta Annikan kanssa suomeksi mut joudutaan välttelemään tiettyjä sanoja, jotka on samoja englanniksi. Talossa on myös uusi päivähoitoon tuleva lapsi isänsä kanssa, kaikki puhuu swahilia (paitsi tyttö ei edelleenkään mitään) eikä meijän oo mitään järkeä olla tässä.
11.18 Tässä tilanteen kehittymistä odotellessa selaan nopeesti instan kymmenen viimesintä kuvaa, joista 80% koskee Pokemon GO:ta. Ärsyttää ku en tiiä kunnolla mikä se on, en halua käyttää kallista nettiä sen googlaamiseen eikä kukaan selitä kunnolla kun oon kavereilta yrittäny kysyä. Eläköön vapaus googlettaa mitä tahansa milloin tahansa Suomessa!
11.50 Keskustelu päättyy ja lapset heräs, eli meijän vapaa-aika loppu. Rusketukset jäi tältä päivää saamatta, ja just tän takia ei täältä Keniasta niin päivettyneinä takasin tulla mitä kaikki olettaa.
12.00 Lounas, joka on tällä kertaa paketillinen nuudeleita. Tyypillinen lounas täällä siis. Vähän saatiin lopulta kookosta kylkiäseksi. Manuel ja Gloria on  taas lokkeilemassa ruokaa. Jutellaan päivän agendasta ja saadaan  tietää, että lähetään tänään käymään sen hiljasen tytön vanhempien luona selvittämässä, mikä siellä on tilanne. Tyttö haluais muuttaa meidän luo koska haluaa käydä koulua, mutta kotona asuessa sen vanhemmat vaan pakottaa sen tekemään töitä eikä anna yhtään rahaa. Mietitään sitä, onko tytöllä oikeesti hätä vai onko se vaan rahan perässä kun tietää täällä asuvan valkosia.
12.30 Ruokalepo = omaan sänkyyn hetkeksi makoilemaan, vaatteet pois ja tuuletin päälle.

IMG_2016 IMG_2021 IMG_2031 IMG_2059

13.15 Lapsille syötetään ruokaa, ja heti sen jälkeen ollaan lähössä tapaamaan uuden tytön vanhempia.
14.00 ’’We are leaving right now’’ tarkotti tällä kertaa 45 minuuttia. Viimeset kymmenen minaa ehittiin istua auringossa, joten ei tässä mitään.
14.45 Ollaan istuttu tuktukissa yli puoli tuntia ja sen jälkeen kävellään pitkä matka, koska tyttö ei muista tarkalleen kotinsa sijaintia. Pikkuhiljaa alkaa tulla pintaan taas ärsytys tätä kenialaisten ajantajua kohtaan.

Päästään lopulta perille tytön kotiin, ja jutellaan sen äidin kanssa tilanteesta. Järkytys on todella suuri eikä itkulta vältytä kun nähdään, millasissa olosuhteissa se viisihenkinen perhe asuu. Joudutaan kuitenkin tenttaamaan naista saadaksemme tietää, onko hän oikeesti tytön äiti vai onko kyseessä huijaus. Kun saadaan varmuus henkilöllisyyksistä, päästään vihdoin keskittymään itse asiaan. Tästä ja vastaavista jutuista täytyy kirjoittaa myöhemmin ihan oma postauksensa, sen verran rankkoja juttuja että ne ansaitsee oman tilansa ja aikansa blogista.

IMG_2064 IMG_2066 IMG_2067 IMG_2080 IMG_2086

16.15 Paluumatkalla jäädään Annikan kanssa aiemmin pois tuktukista ja haetaan supermarket Naivasista jätskit. Ootellaan yhtä tyyppiä, kenen kanssa mennään studiolle äänittämään biisiä. Mun rooli tässä on hengailla mukana ja hääriä valokuvissa taustarekvisiittana, ja lähen aikaisemmin pois, koska haluan keretä tekemään vielä muutakin ennen pimeää.
17.20 Hyppään tuktukin kyytiin tienposkesta ja maksan parin kilometrin matkasta 20 shillinkiä. Nautin taas tuktukilla matkustamisesta töyssyisestä kyydistä huolimatta.
17.30 Jään pois kyltin kohalla ja kävelen tuttua reittiä sisälle kylään. Jambo, jambo sweets. Mzungu gimme sweets. Gimme mani mzungu. Jambo jambo jambo. Pari kanaa kävelee mun eessä ja muutama nokkija tonkii isoa roskakasaa ettien syötävää. Raura hello how are you. Jambo habari. Hampaaton mummo istuu taas samassa paikassa missä joka päivä ja tervehtii. Yks minikokonen kissa juoksee mun ohi suoraan roskatunkioon. Vielä parit jambot ja yläfemmat lapsille ennen ku oon perillä. 
17.40 Kotona. Osaa lapsista tullaan hakemaan, ja meen sanomaan heipat mun lemppailapselle Manuelille. Juttelen Manun äitin kanssa ja sovitaan pitävämme yhteyttä kun oon takasin Suomessa, koska haluun tietää mitä Manuelille kuuluu. Kutsun äitin myös meidän sunnuntaina järjestettäviin läksiäisiin.
17.58 Lenkkikamat niskaan ja ulos juoksemaan. Kaapeissa ei ollut mitään syötävää, joten hörppään vaan vettä naamariin ja päätän juosta lyhyemmän lenkin tänään, koska energiaa ei tällä hetkellä oo niin paljon huonosti syömisen takia.
18.00 Okei söin vielä eiliset sipsinjämät ja mehua päälle. Hyvin terveelliset lenkkieväät.

Lenkillä saan ensin seuraa yhdeksästä pikkupojasta, jotka haluaa juosta mun kanssa. Heidän aiheuttama keskittymisen herpaantuminen johtaa eksymiseen, ja joudun kysymään neuvoa kylästä ulospääsyyn. Välillä huikkaan takasin jamboa ja hellouta, mutta suurimmaksi osaksi koitan olla ottamatta katsekontaktia ja keskittyä vaan juoksemiseen. Lenkit on mun omaa aikaa, jolloin nautin musiikin kuuntelusta ja annan aikaa omille ajatuksille. Samalla tyhjään päätä kaikesta ikävästä ja tunnen hyvää oloa liikunnasta. Yks mun lempijuoksubiiseistä on sama, mitä oon kuunnellu joskus 16-vuotiaana lenkkiä juostessani, mutta Stereo Love vaan toimii yhä askeleiden rytmittäjänä. En edellenkään pidä yhtään siitä, miten paljon mua osotellaan ja mulle huudellaan – täällä nainen urheilemassa on hyvin harvinainen näky. Oon myös ilonen, että pakkasin mukaan vaan pitkät juoksuhousut, vaikka yli kahenkymmenen asteen ilmassa ne aika lämpimiltä tuntuukin. Juokseminen tuntuu hyvältä, ja päätän heittää sittenkin pidemmän lenkin.  Noin seittemän kilometrin kohdalla mun on pakko luovuttaa ja hypätä tuktukin kyytiin viimeseksi pariksi kilsaksi, koska vanha riesa eli sydämen rytmihäiriöt tuli taas juostessa esiin. Lisäksi ulkona on jo ihan pilkkopimeetä, joten viimenen paikka missä mun pitäis olla on ulkona huomiota herättämässä.

IMG_2089

19.20 Takas kotona. Käyn nopeesti ostamassa kiskalta krediittejä puhelimeen, ja laitan netin päälle kolmannen kerran tänään. 22 WhatsApp-viestiä, neljä snäppiä, pari faceviestiä ja yks instatykkäys. Pidän mobiilidataa sen ajan päällä että kerkeen ladata viestit, ja laitan sen pois lukemisen ja vastauksen kirjoittamisen ajaksi. Ärsyttävää säätämistä.
20.10 Illallinen. Pottuja ja kaalia. Ei muuten lähteny nälkä.

Mulla on aivan väsyny ja flunssainen olo, joten päätän käyttää loppuillan sängyssä makoiluun, satunnaiseen netin selailuun niinä hetkinä kun se päättää toimia, ja muutaman uuden blogitekstin valmisteluun. Pesuvettä ei jostain syystä oo ollenkaan, joten joudun jättämään vatipesut aamulle. Kaikki lapset on jo haettu ja porukka alkaa nukkumaan viimeistään kymmenen aikaa. Mulla pyörii päivän tapahtumat mielessä, ja tekee mieli kertoa niistä jollekin. En kuitenkaan tiedä kelle alkaisin kirjottamalla juttua selittämään, joten laitan vaan pari kommenttia mystoryyn ja toivon, että voisin puhua ihan ääneen jonkun kanssa Annikan jo nukkuessa. Otan unilääkkeen parempien unien takaamiseksi ja meen itekin nukkumaan.

Joinain päivinä tulee vietettyä enemmän aikaa lasten kanssa, jotkut päivät taas menee muita hommia tekiessä ja välillä aika pitkälle lepäillessä. Täällä jokainen päivä on aika erilainen, eikä muutamaa tuntia pidemmälle voi ikinä suunnitella päivän menoja. Jos siellä puolella näyttöä on kiinnostusta, niin voin tehdä toisestakin päivästä tän tyylisen postauksen, sillä valitsen minkä päivän tahansa, on se varmasti taas aika pitkälle erilainen. Ja hei, nää postaukset tulee aina jonkun verran viiveellä tänne, eli jos haluutte reaaliaikasempaa seurantaa mun Kenian seikkailusta niin mut löytää tosiaan Instagramista nimellä laurahelini :)