Sivut

27.8.2016

TÄTÄ EN KERTONUT...

IMG_0822

Zoomailtiin tätä kuvaa ja naurettiin ihan vääränä tolle mun mahalle, joka ei oo nyt aivan oma itsensä :D Olin just pari päivää aiemmin päässyt sairaalasta, ja antibioottien tuoma turvotus aliravittuun kroppaan sai aikaseksi tollasen ihan todella paljon alkuraskausmahalta näyttävän pömpötyksen. :D

IMG_0724

Tässä kuvassa mulla on housut väärinpäin. Noista housuista on vaikea erottaa, kumpi on etuosa ja kumpi takaosa, joten ne aina välillä eksyy väärinpäin jalkaan. En huomannut tota mokaa koko päivänä vaan vasta jälkeenpäin kuvia kattellessa.

IMG_1189

Näitä kuvia otettaessa joku kerjäläisukko tuli selittämään, että vene on hänen enonsa ja meidän on nyt kohtuullista maksaa hänelle pieni palkkio siitä hyvästä, että otettiin kuvia hänen enonsa veneestä. Ukko jatko ton hokemista ihan todella pitkään, ja mulla meinas tulla ihan oikeesti riita sen kanssa, koska mua ärsytti se niin paljon. Lopulta Annika anto sille sata shillinkiä (eli vajaa euron) ja ukko lopetti meidän seuraamisen.

IMG_0894

Joku paikallinen mies otti musta kuvia omalla puhelimellaan samalla kun ite näitä kuvia nappailtiin, ja yhdessä näistä kuvista näkyykin, miten näytän miehelle peukkua.

IMG_0517

Tätä kuvaa ottaessa sain hyvin vihasen katseen etualalla olevien lasten äidiltä, joka varmaan luuli mun kuvaavan juuri pelkästään noita lapsia. Pistin aika äkkiä kameran pois sen mulkasun jälkeen.

IMG_0467

Näitä kuvia ottaessaan Dominic kuvas vahingossa videoa, ja miehet nauro sille vahingolle varmaan vartin putkeen. :D

22


Täältä otettuja selfieitä on mun kamerassa varmaan päälle sata, ja puhelimen muistissa toiset samanmoiset. Halusin uuden profiilikuvan Facebookiin, mutten millään ollut tyytyväinen mihinkään kuvaan. Lopulta koneelta kattoessani valitsin parhaimman kuvan, joka oli muuten ylläripylläri ihan niiden ekan kymmenen kuvan joukossa...

24.8.2016

ERIKOISIA ASIOITA KENIASSA


Kahdessa kuukaudessa ehdin nähdä hyvin monta uutta ja outoa asiaa tai tapaa, jotka on kenialaisille aivan peruskauraa. Osa näistä pätee ympäri Keniaa, osa pelkästään maaseudulla ja osa taas kaupungissa. Listasin koko reissun ajan puhelimen muistioon ylös sellaisia erikoisuuksia, jotka itelläni aiheuttivat pientä hämmästystä.

Kuvituksena täysin satunnaisia ja paikoitellen hieman tylsiäkin otoksia Keniasta, jotka ei vaan istunut mihinkään muuhun postaukseen…

IMG_0400

Ihmiset kantaa oikeasti painavat tavarat päänsä päällä.

Maaseudulla naiset ei ikinä pukeudu housuihin, vaan aina mekkoihin ja hameisiin. Varsinkin kirkkoon meneminen edes siisteissä housuissa on todella sopimatonta.

Lapsille puetaan fleecetakit päälle ja myssyt päähän sisälläkin.

Kenialaiset on vakuuttuneita siitä, että kaikki sairastelut johtuu ilmastosta. Munkaan suolistobakteeri ei voinut tulla ruoasta tai epähygieenisyydestä, vaan syynä on aina climate change. Jopa Nairobin ja Mombasan välinen viiden asteen heittely voi olla syy kaikkiin sairauksiin. Näin aattelee siis aivan kaikki, lääkärit mukaan lukien.

Kasvisruokavalio on maailman omituisin juttu, eikä maapallon ja luonnon säästämisperustelut ole mistään kotoisin vaan lihaa syömätön on vaan ehkä jopa vähän törkeä nirsoilija. Kasvisruoka on usein esimerkiksiä riisiä ja lihakastiketta, josta on isoimmat lihanpalat nypitty pois. Kana ja kala ei myöskään ole lihaa.

IMG_0521

Yleisissä, esim. ravintolan vessoissa ei lähes koskaan ole paperia. Joskus sitä saa henkilökunnalta pyytämällä, mutta yleensä oma vessapaperi on se ainoa mahdollisuus. Joskus vessoista löytyy käsisuihkut vessapaperin korvikkeena.

Käsiä ei myöskään ikinä kuivata pesemisen jälkeen.

Harva tiesi missä Suomi sijaitsee, mutta kumma kyllä kaikki tuntu aina tietävän Ruotsin maantieteellisen sijainnin.

Sähkökatkoksia voi tulla koska tahansa, ja ne voi kestää parista tunnista useampaan päivään. Vesikatkoksissa sama juttu, eikä juoksevaa vettä ole läheskään joka taloudessa.

Kaikissa vähänkin paremmissa paikoissa, kuten hostelleissa, aamupalalla oli tarjolla kananmunia. Koskaan ei kysytty otatko munia, vaan miten haluat kananmunasi tänä aamuna - paistettuna, keitettynä, munakkaana vai omelettina.

IMG_0535

Lapsia saa lyödä, ja usein niitä kuritetaan kepin avulla kaikkien näkösällä ulkona. Myös väkivallalla uhkailu on oikein oiva keino saada lapset kuriin. Lievempi rangaistuskeino on lukita lapsi moneksi tunniksi huoneeseen, esimerkiksi vessaan tai vyöllä kiinnitettynä sängynjalkaan.

Osalla kenialaisista on älypuhelimet, joihin he ostavat krediittejä kun siihen on varaa. Useimmilla kuitenkin on joko älypuhelimen lisäksi varsinaisena puhelimena tai sitten ihan ainoana puhelimena vanha palikkamalli, hyvin usein Nokian.

Kaikki kenialaiset kuuluu johonkin heimoon, ja heimoilla on keskenään vahvoja stereotypioita toisista heimoista.

Ihmiset puhuu joko todella hiljaa tai todella kovaa. Televisio ja musiikki huutaa aina täysillä.

IMG_0528

Muiden puolesta rukoillessa se tulee tehdä todella kovaäänisesti. Syynä tähän on kuulemma se, että demonit lähtevät vain kovaa huutamalla, joten hiljaa rukoileminen ei riitä poistamaan niitä.

Kaikki puhuu koko ajan rahasta. Raha tuntuu olevan paljon ihmishenkeä arvokkaampi, esimerkiksi maaseudulla varkaat poltetaan elävältä rangaistuksena teostaan. Mzunguilla oletetaan automaattisesti olevan setelikaupalla rahaa.

Maitoa myydään jauheena, jota kaadetaan veden joukkoon ja säilytetään kuivien aineiden joukossa. Toinen vaihtoehto on uht-maito, koska paikalliset jääkaapit ei riitä pitämään tavallista maitoa kylmänä. Tästä syystä ei myöskään ikinä syödä juustoa tai jogurttia.

Mistään kaupasta tai apteekista ei tunnu löytyvän korvatulppia, joita täällä ihan ehdottomasti tarvitsisi. Myös suihkutettava hyttysmyrkky on aina loppu.

Vessat on usein ns. kaakeloitu reikä lattiassa. Jos vessassa on ihan oikea pönttö, ei siinä ikinä ole sitä päällä olevaa muovista rinkulaa. Ja usein pöntöissä ei toimi vetämissysteemi, vaan huuhtelu tapahtuu kaatamalla astiasta vettä pönttöön.

Lääkkeet ostetaan yksi tabletti kerrallaan tarpeen tullessa. Kellään ei ole siis kotona varuilta esimerkiksi särkylääkettä.

IMG_0539

Pihajuhlissa isoista ulkokaiuttimista soi aina Justin Bieberin Sorry monta kertaa illan aikana. Ja tätä soitetaan siis koko ajan ja ihan joka puolella Keniaa.

Lihaa on ihan ok säilyttää yön yli ja seuraavan päivän huoneenlämmössä, ja se on kuulemma edelleen syöntikelpoista sen jälkeen.

Kenialaiset kättelee aina tavatessaan jonkun tutun tai tuntemattoman. Siis joka ikinen kerta. Normaalin kättelyn sijasta se on kyllä ehkä enemmän paiskataan kättä –tyylistä.

Kaikki osaa puhua swahilia, mutta harvempi osaa kirjoittaa sitä. Kenialaisten toinen äidinkieli on englanti, ja lisäksi jotkut puhuvat kolmantena äidinkielenään omaa heimokieltänsä.

Aina jos joku kompastuu, liukastuu tms. on kaikki välittömästi sanomassa sorry. Myös jos oot ollut kipeä tai joku näkee sulla haavan niin vakiokommentti on aina sorry.

IMG_0532

10.8.2016

EVERY NIGHT IN MY DREAMS I SEE YOU, I FEEL YOU

IMG_2539 IMG_1562 IMG_2195 IMG_1088 IMG_2396 IMG_2312 IMG_2524 mombasa IMG_1100 IMG_2421 IMG_1319 laura ja manuel

Ensimmäinen postaus koko blogissa jonka kirjotan tänne suoraan ilman etukäteissuunnittelua, pelkästään tän fiiliksen pohjalta mikä mulla on just nyt. Ja just nyt mulla on itkunen, haikea ja kaipaava fiilis. Kenian hostmama laitto tänään aamulla viestiä ja lähetti kuvia Manuelin synttärijuhlista, ja arvatkaapa kahesti tuliko mulla itku niitä kattoessa. Keniassa mietin usein, että nyt ois ihana päästä halaamaan ystäviä tai saada mikä tahansa kosketus niiltä ihmisiltä, joita siellä kaipasin. Nyt kuuntelen tota otsikossa mainittua biisiä ja tässä vaiheessa tekstin kirjottamista alko just nyt valumaan kyyneleet poskille. Mulla on niin kauhea ikävä! Tekisin mitä vaan että pääsisin just tällä sekunnilla istumaan tonne likasille lattioille ja halaamaan noita lapsia vielä kerran. Pahinta on, etten tiedä yhtään koska näen mun rakkaat pienet seuraavaksi. En vieläkään käsitä, ettei tää oo mikään viikon loma jonka jälkeen palaan ja lapset juoksee mua vastaan kädet ojossa ja tappelee siitä, kuka pääsee syliin ekana. Fakta on se, etten tiedä näenkö noita lapsia enää ikinä. Lapsia, joista tuli mulle niin tärkeitä. Lapsia, joita ihan oikeesti opin rakastamaan kahdessa kuukaudessa. Eilen mä tunsin sopeutuneeni kotimaahan takasin paremmin kuin yhtenäkään aiempana päivänä, tänään mä kuolen ikävästä.

Tällanen täysin spontaani purkaus tähän väliin. Tiesin että mulla jää ikävä, mutten ikinä tienny että tää ikävä voi olla näin tuskasen kova. Mä vaan toivon niin paljon, että jokainen noista lapsista saa mahdollisimman hyvän elämän, koska en kestä ajatella yhtään sitä, miten paskoissa olosuhteissa ne joutuu tuolla olemaan. Miten niistä saattaa tulla syrjäytyneitä katulapsia, jotka kuolee 17-vuotiaana roviolla poltettuna huumevarkauden takia, koska yhteiskunta ei anna niille mitään tukea. Mä en halua ajatella tollasia ajatuksia loppuun, ton mahdollisuuden tiedostaminenkin on mulle jo liian kova pala. Joka yö oon unissani Keniassa, joka ilta lähetän ajatuksissani paljon rakkautta, suojelusenkeleitä, pusuja ja haleja lapsille Keniaan. Lapsille, joiden vanhemmatkin kutsu meitä niiden toisiksi vanhemmiksi ja siskoiksi. Mä en tykkää näyttää tunteitani ulospäin näin vahvasti, mä en tykkää lässyttää enkä mä tykkää jaella mitään hellyydenosotuksia edes sanallisesti. Mä haluan olla kylmä ja cool, jotta mikään ei koskaan satuttais mua. Mutta mä en voi itelleni mitään kun katon kuvia näistä lapsista. Ikävä on, ja niin kun minä ja mun rakas pieni Manuel toisillemme aina sanottiin, aloo and moimooooi <3


Every night in my dreams
I see you, I feel you
That is how I know you go on
Far across the distance
And spaces between us
You have come to show you go on

Near, far
Wherever you are
I believe that the heart does go on
Once more, you open the door
And you're here in my heart and
My heart will go on and on

Love can touch us one time
And last for a lifetime
And never let go till we're gone
Love was when I loved you
One true time I hold to
In my life we'll always go on

Near, far
Wherever you are
I believe that the heart does go on
Once more, you open the door
And you're here in my heart and
My heart will go on and on

You're here, there's nothing I fear
And I know that my heart will go on
We'll stay, forever this way
You are safe in my heart and
My heart will go on and on

8.8.2016

SE KAIKKI OLI VAAN KUPLAA, JA MÄ TIESIN ETTÄ SE POKSAHTAA



Elämä on yhtä hubba bubbaa alusta loppuun. Kaikki elämän osa-alueet toistaa aina samaa kaavaa. Opiskelu, ihmissuhteet, työpaikka, hyvinvointi, omassa päässä liikkuvat ajatukset… Aina jauhat yhtä asiaa kerrallaan, teet siitä niin suurta ja täydellistä kuin osaat, jauhat ja jauhat kunnes lopulta purkkapallo poksahtaa. Sillon keräät ne märät ja limaset rippeet naamaltasi, pistät uuden purkan suuhun ja alotat koko kuvion taas alusta. Se sun kuvitteellinen hubba bubba voi olla mikä tahansa ihmissuhde, joka aikansa jauhamisen jälkeen räjähtää käsiin ja alkaa alusta, saman tai eri ihmisen kanssa, tai vaikka se opiskelu, jota koitat tahkoa läpi hirveällä voimalla ja lopulta valmistuttuasi alotat taas alusta. Se kupla poksahtaa joka kerta, halusit sitä tai et.

IMG_1240

Mä oon elänyt yhdenlaisessa keniakuplassa viimeset kaksi kuukautta. Kenian arjessa eläminen poikkeaa kaikesta totutusta niin paljon, että ei oo yhtään liioteltua sanoa sen olevan aivan oma maailmansa. Oma kuplansa, jonka seinämiä ei läpäise Suomesta tulevat viestit, eikä sen kuplan sisältä myöskään lähde mitään kovin suurta tai aitoa sanaa kotiinpäin. Tuntu todella vaikeelta ajatella mitään Suomessa tapahtuvia normaaleja, arkipäiväsiä asioita kun ite elää täysin erilaisessa yhteiskunnassa ja jokainen päivä on eräänlaista selviytymistä. Pakko oli kuitenkin hoitaa pakollisia kämppäkuvioita ja sopia työvuoroja, niin kaukaisilta kun ne siinä vaiheessa tuntuikin. Kivoimmalta tuntu kuulla, että Suomessa sataa vettä ja arki on samanlaista tylsää kun aina ennenkin. Kivuliaimmat pistokset aiheutti kaikki ne ilmaisut, josta huomasi muiden viettävän upeeta aikaa ja elämänsä kesää kotimaan valoisissa öissä. Jos ite satuit sillä hetkellä olemaan vaikkapa kuumeessa tai muuten vaan lukittuna sisätiloihin turvallisuussyistä, oli fiilis ihan hirveä koti-ikävän kasvaessa kovaksi. Sitä tunnetta ei kuitenkaan voinut lähettää keniakuplan läpi kotiin. Samaan aikaan halusit ihmisten tietävän kuinka kamalaa sulla oli, mutta samaan aikaan myös tiesit ettei kukaan ymmärtäisi täydellisesti kuitenkaan, joten päätit pitää asian omana tietonasi ja kärvistellä yksin. Ja kysehän oli usein aivan pikkujutuista, jotka paremmalle hetkelle osuessaan ei ois mieltä kolmea sekuntia kauempaa hetkauttanut.

IMG_1259

Suomeen paluu on ollut vaikeeta. Kaikki tää teknologia, järjestelmällisyys, vaadittu tehokkuus, infomaatiotulva… Kaikki se, mitä mun elämästä puuttu Afrikassa, ois nyt tässä käsillä. En vaan osaa hyödyntää yhtään mitään, koska tunnen edelleen olevani jollain tasolla siellä keniakuplassa. Ja koska täällä nyt ympäristö ja olosuhteet on täysin erilaiset mihin kerkesin jo tottua, oon toteuttanut kuplassa oloa pysyttelemällä vanhempien talon pihapiirissä ja poistumalla täältä lähinnä vaan lääkäriin ja kauppaan. Oon myös nukkunut, syönyt ja saunonut. Varsinkin syönyt – haluun saada ne Keniaan jääneet kuusi kiloa mahdollisimman pian takasin. En oo vieläkään vaihtanut puhelinliittymää takasin netilliseen, vaan hyödynnän ainoastaan kotona olevaa wifiä ja kodin ulkopuolelle poistuessani jätän yleensä puhelimen kokonaan kotiin. Tietokoneen avasin ekaa kertaa kuuden päivän kotonaolon jälkeen, kirjotin tätä postausta puoleenväliin ja pistin ahdistuneena koneen takaisin kiinni. Suomielämään totuttelu on siis käynnistynyt aika hitaasti, ja tiedän olevani ite pitkälti syyllinen siihen vetäytymällä tänne neljän seinän sisälle. Oon kuitenkin päättänyt, että kaiken sen jälkeen mitä oon kokenut ja nähnyt kesän aikana, on mulla lupa olla itelleni armollinen ja antaa aikaa sopeutua ihan rauhassa takasin tähän hyvinvointia pursuavaan elämäntyyliin.

IMG_1260

Tää postaus on erittäin sekava ja täysin vailla punasta lankaa, mutta se kuvastaa oikeastaan kaikkein parhaiten sitä, mitä mun pääkopassa tällä hetkellä tapahtuu. Mulla on suoraan sanottuna pää vieläkin ihan sekasin. Suuri määrä ajatuksia ja tunteita, joita en saa järjestykseen enkä pysty käsittelemään niitä sen takia kunnolla. Haluisin ihan hirveesti avata Skypen ja soittaa joillekin tyypeille, ja vuodattaa tän kaiken mitä mun sisältä just nyt löytyy. Mutta en tee sitä, koska oikeesti en tiedä yhtään mitä sanoisin. Oon laiminlyöny täysin tän yhteydenpidon kavereihin Suomeen paluun jälkeen, mutta kynnys tuntuu nyt vaan liian korkeelta. Odotan mielummin, että muut kysyy multa miten menee, ja vastaan ilosena siitä, että muilla kiinnostaa. Ehkä vähän typerää, mutta en vaan osaa vielä ite ottaa sitä puhelinta käteen ja alkaa soitella ihmisille. Ehkä viikon päästä, ehkä huomenna, ehkä sitten kun saan tän postauksen julkastua ja samalla ensimmäisen kerran sanottua ääneen näitä asioita. Tiedättekö sen tunteen, kun oot nähnyt jotain unta ja herätessäsi yrität kaikin voimin pitää unesta kiinni ja muistaa mitä siinä tapahtu? Mulla on vähän samanlainen tunne nyt koko ajan. Mun pään sisällä on iso pallo, ja se kieppuu niin kovaa etten saa yhdestäkään yksittäisestä ajatuksesta kiinni, vaan kaikki myrskyää vaan ympäriinsä. Se kupla, missä elin kaksi kuukautta, on nyt olemassa enää vaan mun pään sisällä. Ja sieltä kestää aikaa päästä pois. En jaksa edes pahotella enää tän tekstin sekavuutta, koska for real tää postaus on varmaan selkein asia mun elämässä just nyt. Siitä voitte päätellä, millasta ajatus- ja tunnemyrskyä käyn läpi tällä hetkellä. Nyt ei auta kun olla kärsivällinen ja antaa itellensä aikaa levätä ja ottaa selvää omista ajatuksistaan. Antaa sen keniakuplan poksahtaa kun sen aika on, ja palata sitten siihen ennen niin helpolta ja tutulta tuntuneeseen arkeen. Ja poistua tästä talosta viimeistään viikonloppuna festareille. Nyt taidan kuitenkin vähän syödä ja nukkua – palataan myöhemmin vielä kaikkien niitten keniajuttujen parissa, joita en ehtinyt aiemmin vielä kertomaan!

hauska kuva kenia