Sivut

22.9.2017

ASK ME ANYTHING!

Sain pari päivää sitten yhden maagisen luvun täyteen elämässäni, nimittäin 50 Bloggerin kautta kirjautunutta lukijaa. Hip hei! Todellisuudessahan kävijätilastot ovat huomattavasti isommat, sillä suurin osa blogini vierailijoista tulee Googlen tai Facebookin kautta. Ja koska nämä kaikki kävijämäärät yhteensä ovat kesän aikana tuplaantuneet, niin todennäköisesti siellä puolen uusilla kasvoilla on jotain juttuja, jota haluaisivat minulta kysyä. En ole tässä blogissani vielä näitä ''perinteisiä bloggaajapostauksia'' tehnyt, mutta nyt tuntuu jotenkin oikealta hetkeltä antaa ääni teille ja vastailla parhaani mukaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin maan ja taivaan väliltä. Ainakin itse tykkään blogia lukiessani siitä, että tiedän sekä tärkeitä että vähän pienempiä juttuja itse kirjoittajasta, jolloin blogikin muuttuu paljon persoonallisemmaksi. Nyt on siis kysymysten aika! Kinkkiset kysymykset ovat mun mielestä niitä parhaimpia, joten älkää pelätkö päästää mielikuvitustanne valloille, haha.

DSC_0508 (1)


Kysymyksiä voi jättää ensi viikon sunnuntaihin eli lokakuun 1. päivään asti. Voitte myös kertoa, jos haluaisitte nähdä vastaukset mieluummin videolla!

16.9.2017

MISTÄ TIEDÄN OLEVANI ULKOSUOMALAINEN? 5 ASIAA

Ulkosuomalaisena eli ulkomailla asuvana suomalaisena oon huomannut mun omien arkisten tapojen muuttuneen hurjasti viimeisen vuoden aikana. Suomen lisäksi kolmessa maassa vuoden sisään asuneena oon nähnyt kaikenlaista, ja koittanut tietenkin imeä niitä järkevimpiä ja itselleni parhaiten sopivia tapoja myös omaan arkeeni. Listasinkin nyt muutamia juttuja, joista huomaan olevani ulkosuomalainen. Mukana on tapoja ja muita juttuja, joita olen omaksunut ensimmäisen poismuuton jälkeen.

hildesheim saksa 3

Käytän aina tiskisientä. Suomessa asuessani en suin surminkaan olisi edes harkinnut tiskisienen käyttöä astioita pestessäni, ja myöhemminkin välttelin sitä viimeiseen asti. Tiskisieni oli mun mielestä jotenkin ällöttävä ja huono. Nyt viime kuukausien aikana oon kääntänyt takkini nurin – tiskisienihän on paljon parempi tiskaamiseen kuin harja! Lika irtoaa helpommin eikä homma ole ollenkaan ällöttävää. Suomessa yleisiä tiskiharjoja en taas ole pahemmin ulkomailla nähnyt, vaan lähes joka paikassa olen bongannut keltavihreän sienen tiskaamiskaverina.

Etsin automaattisesti wifin merkkiä uusista paikoista. Kotimaassa ei wifiä tarvita rajattomien nettiliittymien johdosta, mutta sellaiset paketit ovat ulkomailla kiven alla. Automaattisesti kahvilaa, ravintolaa tai lähes mitä vain paikkaa etsiessäni haen saman tien wifi-symbolia, joka yleensä on nähtävissä heti ovessa, jos sellainen paikasta löytyy. Ulkomailla asuessa wifi on aarre, sillä prepadien kanssa venkslatessa ei omaa nettiä halua kuluttaa turhaan. Suomessa en kiinnittänyt mitään huomiota wifin olemassaoloon, mutta nyt ulkosuomalaisena kiinnitän huomiota wifin symboliin silloinkin, kun en sitä aio hyödyntää.

En koskaan voi olla aivan varma, millä kielellä alan puhumaan suuni avatessa. Mun päässä pyörii jatkuvasti 3-5 eri kieltä, joista hallitseva kieli ei yleensä ole suomi. Usein nopeasti reagoidessani saatan vastata väärällä kielellä. Myös kielen vaihtaminen kesken lauseen on hyvin yleistä mun puheessa, varsinkin jos joudun hakemaan lainasanan toisesta kielestä, niin helposti jatkan samalla kielellä asiani loppuun. Tämä varmaan tasaantuisi kauemmin yhdessä maassa asuessa, mutta viimeisen vuoden mun pääni sisällä on ollut iso kielten sekamelska, joka purkautuu samanlaisena ulos suusta. Totta kai suurimman osan ajasta puhun sillä kielellä millä pitääkin, mutta varsinkin väsyneenä tai spontaanisti puhuessa yllätyn usein itsekin siitä, millä yhden tai useamman kielen sekoituksella sanon lauseet ääneen.

Varaudun aina siihen, etten voi maksaa kortilla. Nyt Ruotsissa mulla useimmiten ei ole käteistä mukana, mutta silmäilen aina lähimpiä automaatteja sen nostamiseen. Saksassa asuessani jouduin tottumaan siihen, että kortti ei kerta kaikkiaan käy sellaisissa paikoissa, missä usein olisin kuvitellut sen käyvän. Esimerkiksi isommissakin kahviloissa, ravintoloissa ja yksityisissä vaateliikkeissä usein todettiin, että maksuvälineenä käy vain käteinen tai joissain tapauksissa myös saksalainen pankkikortti. Edes yliopistolla kurssimaksuja ei voinut maksaa nettipankilla tai kortilla – ainoastaan käteisellä. Joissain paikoissa ympäri Eurooppaa on myös maksuraja korttimaksulle. Itse en ole käteisen ystävä, joten tähän tottuminen oli mulle iso askel. Nykyään kuitenkin kysyn aina etukäteen korttimaksun mahdollisuutta.

Katson kotimaatani uusin silmin. Tämä tuntuu aika itsestäänselvyydeltä, mutta omaa maataan alkaa katsomaan eri näkövinkkelistä ulkomailla asuessa. Uusiin paikkoihin totuttautuessa ja muiden ihmisten kanssa keskustellessa huomaa todella paljon hyviä sekä huonoja juttuja omasta kotimaastaan. Oon huomannut puutteita, joita en ole ennen ajatellut ja oppinut kriittisempää ajattelua oman maan käytäntöjä kohtaan. Samalla oon monesti miettinyt, että tämä juttu on kyllä meidän maassa niin hyvin ja tästä olen ylpeä. Tai että joku asia sopii mulle paremmin tai huonommin. Nämä hyvien ja huonojen juttujen huomaaminen on mennyt mulla aika 50-50, eli aika tasaisesti olen laidasta laitaan asioita hoksannut. Myös puolustan sekä kritisoin kotimaatani entistä hanakammin muille ihmisille, molempia tasaisesti. Oli miten oli, kaikkine puolinensa joka kulmasta katsottuna Suomi on mulle edelleen ihan hirveän rakas maa, jonka kulttuuri näkyy mun olemisessa varmasti sinne hamaan tappiin asti.

wien itävalta 7

Onko muilla ulkosuomalaisilla samanlaisia huomioita omien tapojen muuttumisesta? Vai kenties jotain lisättävää? Kiva olisi kuulla muidenkin kokemuksia! Entä Suomessa asuvat, kuulostaako nämä muutokset ihan absurdeilta teille vai ymmärrettäviltä jutuilta? Ja tärkein – onko muita pesusienen fanikerhoon kuuluvia kuin minä!?

10.9.2017

DAY TRIP TO VIENNA, PART 1/2

wien itävalta 1 wien itävalta 18 wien itävalta 20 wien itävalta 13

Heinäkuisella viikon Eurooppa-lomallani vietin suurimman osan ajastani Bratislavassa, josta oli hyvin helppo käydä päiväreissulla naapurissa Wienissä, Itävallan pääkaupungissa. Näiden kaupunkien välillä on helppo matkustaa niin junalla kuin bussillakin. Itse valitsin matkustusmuodoksi suosikkini eli Flixbussin. Menomatkasta taisin pulittaa 5 euroa ja paluusta 9 euroa - kalliiksi päiväreissu ei siis tullut. Matkaan kaupunkien välillä kului reilu tunti.

Kuten kuvista näkyy, ensikosketukseni Wieniin oli hyvin märkä. Saapuessani kaupunkiin vettä tuli taivaalta kuin saavista kaatamalla, ja keskustassa ihmiset minä mukaanlukien säntäilivät rankkojen kuurojen alta juosten suojaan lähimpiin sisätiloihin. Itse otin turvapaikaksi myös lähimmän auki olevan oven, joka paljastui apteekin sisäänkäynniksi. Siellä sitten apoteekkareiden kanssa pyörin ensimmäiset viisitoista minuuttiani Itävallassa paossa sitä minimonsuunia, joka taivaan valloitti. 

Hetken päästä kuitenkin sade hellitti ja ilma alkoi muuttua ihan mukavaksi auringon vallottaessa yläilmat. Aloitin Wieniin tutustumisen kiertelemällä keskustan katuja ympäri ämpäri ja ihastellen arkkitehtuuria. Täytyy myöntää, että eksyin noille kaduilla useampaankin kertaan, kun kaikkien talojen nurkkaukset näyttivät niin samoilta keskenään. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä kuten arvata saattaa, olin niin niskat kipeänä hienoja rakennuksia tuijottamassa, etten edes huomannut pyöriväni ympyrää. Rakastan kaunista arkkitehtuuria! Wienin keskusta-alueella oli mielestäni hienostunut fiilis. Ympäröivät rakennukset olivat vanhan ja arvokkaan näköisiä. Toisin kuin Bratislavassa, jossa mielestäni huokui joka puolella rentous, oli Wienin ytimessä enemmän korrektimpi tunnelma. En tiedä, johtuiko se vaaleansävyisistä, korkeista kivirakennuksista vai yksinkertaisesti siitä, että sadekuurojen jälkeen kaduille ei ollut kerennyt kokoontua vielä porukkaa hengailemaan. Ydinkeskustan ulkopuolella taas alkoi näkymään vähän vihreääkin, ja tunnelmakin tuntui rennommalta.

wien itävalta 10 wien itävalta 12 wien itävalta 5

Aikani keskustan kulmia tutkittuani päätin lähteä katsomaan sitä ainoaa nähtävyyttä, jonka oikeasti halusin nähdä - yllä olevassa kuvassa olevaa Hundertwasserhausia. Kuvan nähtyä ei varmaan tarvitse kahdesti miettiä miksi, varsinkin jos on lukenut täältä mun miljoona tsiljoona kertaa mainitsemani rakkauden värikkäisiin taloihin. Hundertwasserhaus ei tässä suhteessa todellakaan ollut pettymys, sillä hullunkurisen näköinen talo oikein usutti ottamaan itsestään kuvia joka kulmasta ja tuijottelemaan pieniä yksityiskohtia. Talo sijaitsi noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä keskustasta.

Kohteessa käytyäni päätin sulkea karttasovelluksen ja suunnistaa valikoivasti toimivan suuntavaistoni kanssa takaisin keskustaan hieman eri reittejä, mitä olin tulomatkalla kävellyt. Halusin meinaan nähdä mahdollisimman paljon muutakin, kuin niitä vaaleasävyisiä pytinkejä. Ja niitä kyllä löytyikin, vaikka tähän postaukseen ei tainnutkaan värikkäitä kuvia kovin montaa valikoitua, niitä sitten lisää toisessa postauksessa. Takaisinpäin tallustellessani kulijn joen vartta pitkin nauttien vihreästä ympäristöstä ja vedestä, sekä tutkailin ulkopuolelta Haus Der Musikia. Olin liikkeellä lauantaipäivänä ja tuolloin kello alkoi olla jo sen verran paljon, ettei suurin osa kivan näköisistä paikoista ollut enää auki, valitettavasti. Halusin myös keretä viimeisiin bussiin ennen yöaikaa, joten en viitsinyt hirveän kauas lähteä seikkailemaan. Mun surullisenkuuluisalla matkustustuurillani varmasti koko liikenne olisi pysähtynyt niin, etten ikinä olisi ehtinyt viimeiseen bussiin Bratislavaa kohti, jonne vielä viimeiseksi yöksi olin suuntaamassa.

Keskustassa menin napsimaan vielä viimeiset kuvat postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvästä Tuomiokirkosta. Mikä siinä muuten on, että aina noita isoimpia nähtävyyksiä kunnostetaan niin, että täydellisen esteettistä kuvaa on lähes mahdoton saada? Okei, tiedän vastauksen tuohon ja tyydyn siis ottamaan kuvia rempan alla olevista nähtävyyksistä. Viimeisen Itävallassa käyttämäni tunnin aikana halusin kuitenkin ehdottomasti tehdä vielä yhden asian, ja tuon Stephansdomin juurella oleva ravintolan ulkoterassi valikoitui täydelliseksi paikaksi suunnitelmani toteuttamiseen. Nyt voin meinaan vihdoin sanoa, että oon mä juonu viinii Wienissä. Eihän tuota tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, varsinkin kun lasi puolikuivaa valkkaria maksoi sen kolme euroa. Nyt on taas yksi rasti matkustuksen bucket listaltani rustattu!

wien itävalta 3 wien itävalta 14 wien itävalta 2

Viinilasin siemailun jälkeen hyppäsin metroon, joka kuljetti minut takaisin bussiasemalle. Puhelimen akun vedellessä aivan viimesiä laitoin viestiä Bratislavan ystävälleni, että tulossa ollaan, ja sanoin heipat Itävallalle. En todellakana nähnyt vielä kaikkea Wienistä, mutta tuolle kerralle ihan riittävästi. Mitään ei jäänyt siis hampaankoloon, mutta nähtävää jäi vielä uutta Wienin reissua varten, joka toteutetaan sitten jossain hamassa tulevaisuudessa. Voisin heittää Wienin olevan kiva viikonloppukohde, ja tykkäsin itsekin kaupungista. Lämpimämpi tunne jäi silti kyllä Bratislavasta. Jos noita kahta kaupunkia pitäisi vertailla, niin näin karkeasti heittäen sanoisin Wienin olevan modernimpi suurkaupunki ja Bratislavan pienempi mutta lämminhenkisempi symppiskaupunki. Onneksi rajanaapureiden pääkaupungit ovat niin lähellä toisiaan, että toisessa vieraillessa on helppo tsekata toinenkin kaupunki!

Mitäs te tykkäätte Wienistä, ja täsmääkö mun lavea arvioni kaupungista yhtään teidän kokemuksiinne?

4.9.2017

VEGAANINEN LUONNONKOSMETIIKKANI

Nyt kun Suomeen paluu alkaa lähestyä eikä tulevia reissuja ulkomaille ole vielä tiedossa, on sopiva aika laajentaa blogiani expat-elämästä ja matkustelusta muihinkin mulle tärkeisiin aiheisiin. Siinä missä mun elämäntyyliini kuuluu matkustelu ja ulkomailla seikkailu, pyörii mun arjessa muutamia muitakin isoja teemoja, joita on nyt hyvä aika ottaa esiin. Yksi näistä on ekologinen ja luonnonmukainen elämäntapa, jota yritän tuoda osaksi pysyvää arkeani päivältä enemmän.

Oon niin kutsuttu kotivegaani, eli pyrin ostamaan kotiini vain vegaanisia tuotteita. Ruoan lisäksi oon laajentanut tän koskemaan myös muita tuotteita, joita pikkuhiljaa vaihdan vegaanisiin ja luonnollisiin vaihtoehtoihin. Sen enempää kuin en halua syödä lihaa, niin en myöskään halua sivellä iholleni eläinperäisiä tuotteita. Ihonhoitotuotteiden, kuten vaikka vartalorasvan, on kuitenkin tarkoitus imeytyä ihoon, ja mua ällöttää ajatus saada kroppaani jotain niin luonnonvastaista edes kosmetiikkatuotteiden kautta. Oon muutenkin todennut mahdollisimman vähän kemikaaleilla läträämisen sopivan mulle parhaiten, joten haluan niiden tuotteiden, jota käytän olevan mahdollisimman ekologisia ja puhtaita kaikesta ylimääräisestä. En todellakaan väitä olevani tässä aiheessa mitenkään ekspertti tai edes tietäväni paljoakaan vegaanisesta luonnonkosmetiikasta, mutta pikkuhiljaa sitä oppii. Mulle ekologisuus on yksi suuri elämänarvo, ja vaikka kaikki omatkaan valintani eivät aina ole niitä kaikkein vähiten kuluttavia, niin koen asiakseni tehdä valintoja meidän maapallon sekä myös oman terveyteni hyväksi pienilläkin teoilla. Myös kosmetiikan saralla.

Voisin kirjoittaa pidemmätkin pätkät vegaaniudesta ja luonnonkosmetiikasta, mutta haluan pitää tämän postauksen luettavan pituisena. Kiinnostaisiko teitä lukea lisää asiasta ihan omassa postauksessaan? Joka tapauksessa, nyt haluan esitellä teille muutamia kosmetiikkatuotteita, joita oon jonkin aikaa jo käyttänyt ja todennut hyväksi. Tällä hetkellä mulla on käytössä Urtekramin tuotteista vartalorasva, ihonpesuaine ja hiusten hoitoaine. Uusimpana tuotteena oon ottanut käyttöön Lushin palashampoon.

vegaaninen luonnonkosmetiikka 2

Nämä käyttämäni Urtekramin tuotteet on vegaanisia ja näin ollen myös eläinkokeettomia. Lisäksi niissä on Ecocert-Cosmos-serfitikaatti, joka takaa tuotteen olevan luonnonkosmetiikkaa. Ecocert, Vegan ja Leaping Bunny -merkit löytyvät pullon alaosasta. Mun silmään tuossa on aika hyvä kolmikko, jonka perusteella mä ainakin voisin hyvillä mielin ostaa tuotteen kokeiluun.

Mulla on atooppinen iho, joka vaatii päivittäistä rasvausta myös kesällä. Talvisin ne vaikeimmat ongelmakohdat, eli mulla sääret ja kasvot, ärtyvät pahasti ja mulla on käytössä lääkerasvoja. Näin kesällä iho pysyy kuitenkin paremmassa kunnossa, ja oon käyttänyt päivittäiseen säärten ja kasvojen rasvaukseen Urtekramin Aloe Vera Body Lotionia. Mulle tuote on toiminut hyvin! Oon jostain syystä ihastunut aloe veraan kosmetiikassa, jotenkin se tuntuu toimivan mulle hoitavana ja raikastavana elementtinä. Tää rasva kyllä välillä hieman polttelee mulla säärissä, jos oon just ajanut ne suihkussa tai esimerkiksi polttanut ne auringossa. Mutta tää kuumotus on vaan pientä, ja sen jälkeen tulee tilalle ihanan viilentävä ja raikas tunne. Käytän kropan rasvauksen lisäksi muuten tätä samaa rasvaa meikkejä poistaessa, toimii siinäkin!

vegaaninen luonnonkosmetiikka 5

Urtekramilla jatketaan! Hoitoaineena käytän tuota saman merkin Conditioner Aloe veraa. Mulla oli alkukesästä tosi pitkät ja tuuheat hiukset, ja tää hoitoaine on saanut ne selvitettyä. Musta tosin tuntuu, että vesijohtovesi on täällä tosi raskasta, ja mun tukka on koko ajan aika karkea ja pörröinen. Tällä hoitoaineella saan sen kyllä sileäksi, mutta ainetta saa käyttää aika paljon. Käytän tätä pari kertaa viikossa pitkiin ja tuuheisiin hiuksiin, ja tuo 250ml purkki kestää mulla käytössä noin viisi kuukautta. Ei siis hirveän usein joudu kuitenkaan uutta putiloa ostamaan!

Suihkugeelinä mulla toimii Urtekramin Shower Gel Nordic Birch. Purkissa lukee tuotteen olevan superkosteuttava, ja sen perusteella tämän aineen itselleni nappasinkin. Tuote on toiminut ihan moitteettomasti, iho on puhdistunut ja ihonpesuaine ei ole kuivattanut ollenkaan, kuten jotkut saippuat saattavat tehdä. Tämä 245ml purkki on ollut mulla käytössä noin reilu kolme kuukautta, eikä näytä vielä loppumisen merkkejä. Tästä tuotteesta ei valittamista!

vegaaninen luonnonkosmetiikka 4 vegaaninen luonnonkosmetiikka 3

Tuorein luonnonkosmetiikkaostokseni on Lushin palashampoo. Tää on ollut kaikkein mielenkiintoisin tuote! Mua kiinnostaisi kokeilla kokonaan shampootonta elämää, mutta se tuntui aika isolta askeleelta ottaa. Päätin siis testata ensin paljon suositeltuja palashampoita. Tuota käytetään siis tavallisen palasaippuan tapaan, mutta vaan hiuksiin. Hieman epäileväisesti palashampoon toimivuudesta aloin suihkussa hankaamaan tuota hiuksiini, ja suureksi yllätyksekseni shampoo alkoi vaahtoamaan runsaasti! Hiukset puhdistuivat, eikä tuota shampoota kauaa tarvinnut hangata hiuksiin. Oon kuullut tuon yhden palan kestävän jopa yli puoli vuotta, mutta mulla se tuntuu levinneen peltiseen säilytysrasiaan hieman, sillä joka pesun jälkeen kostea shampoopala jää kiinni pohjaan. Oikein naurattaa, kuinka epäesteettinen tää pala on nyt kuvissa noin tahmasena, haha! Ensi kerralla pitää muistaa kuvata tää jo ennen käyttöä. Tämä shampoopala ei kuitenkaan käytössä ole mitenkään tahmea, vaan hyvinkin toimiva. Tykkään hirveästi siitä, ettei tähän ole tarvittu yhtään muovia, sillä säilytysrasiakin on peltinen - pakkauksettomuudelle siis plussa. Ainoa mikä tässä vähän tökkii on se, ettei kyseinen palashampoo ole täysin luonnonkosmetiikkaa, vaan sisältää joitain synteettisia aineita. Vegaaninen shampoo taas on, ja Lushin sivuja sekä muita googlailuja tutkaillessani oon tullut siihen tuloseen, että Lushin tuotteet on kuitenkin parempia vaihtoehtoja kuin monet todella keinotekoiset shampoot. Ja osa Lushin tuotteista menee myös luonnonkosmetiikka-kategoriaan!

Lushin tuotteita olisi muutenkin kiva testailla, himoitsen ainakin hiusmaskia ja kylpypommeja. Pitää varmaan käydä ostamassa näitä lisää Tukholmasta vielä ennen lähtöä. Tätä shampoota ostaessani sain myös erittäin hyvää palvelua liikkeestä, joten kokemus oli aika nappi. Mun käyttämäni pala on nimeltään Jason and the Argain Oil.

vegaaninen luonnonkosmetiikka 1

Oon ostanut kaikki tuotteet täältä Tukholmasta, palashampoon Lushin kaupasta ja muut ihan vaan marketeista. Mun käsittääkseni täällä jo perus markettivalikoimaan kuuluva Urtekram on yleistynyt myös Suomessa, ja muistelenkin nähneeni noita tuotteita ainakin Cittarissa. Hinnaltaan noi on varmaan pari euroa sitä halvinta markettikamaa kalliimpia, mutta vegaanisuuteen ja luonnonkosmetiikkaan sijoittaminen muutaman kerran vuodessa ei ainakaan mun budjettiani kaada. Kuten aiemmin totesin, niin näitä tuotteita ei tarvitse joka kuukausi uusia, vaan esimerkiksi puolen vuoden välein ostettu tuote muutamaa euroa kalliimmalla kuin eläinperäinen ja kovin synteettinen tuote ei varmaan lommouta kenenkään lompakkoa ratkaisevasti.

Näiden lisäksi mulla on käytössä tällä hetkellä vegaaninen ripsiväri. Haluan pikkuhiljaa siirtää kaikki tuotteeni vegaanisiksi ja näin ollen myös eläinkokeettomiksi, sekä mahdollisimman luonnonmukaisiksi. Meikkejä en käytä ripsaria, kulmakynää ja satunnaisia huulipunia enempää, mutta varsinkin viimeiset tuotteet haluan pitää mahdollisimman puhtaina ja vegaanisina, sillä huulien kautta aineet pääsevät imeytymään myös elimistöön. Mun ostoslistalta löytyy lähiaikoina ainakin uusi deodorantti ja hammastahna. Ja taas herää kysymys: miksi käyttää eläinperäistä ja keinotekoista, ympäristöä kuormittavaa tuotetta kun tarjolla on myös muita vaihtoehtoja?

Oletteko te käyttäneet vegaanista luonnonkosmetiikkaa? Löytyykö teiltä suosikkeja tai innostiko postaus teitä kokeilemaan myös näitä vaihtoehtoja? Kiinnostaako lukea aiheesta lisää mun blogista? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne vegaanisista kosmetiikkatuotteista!

22.8.2017

ALL KIND OF STUFF

Viime viikolla olin aika kiireinen ja paikoin myös stressaantunut. Vaikkei mitään erityistä tarkemmin mietittynä tapahtunutkaan, niin silti tuntui, että koko viikko oli täynnä kaikkea. Bloggaussuunnitelmat menivät uusiksi ajanpuutteen vuoksi ja postailin vähemmän kuin etukäteen ajattelin. Taisin olla myös aika hermot kireällä viime viikon, mikä vaikutti puolestaan noh, kaikkeen. Hassua silti, että vaikka oon kuin jännittynyt ja kireällä päällä, niin ikinä mun kokonainen päivä ei ole pilalla. Aina jossain vaiheessa päivää löydän itseni hyvältä tai ainakin paremmalta tuulelta - jos ei muuta, niin illalla rentoutuessani hyvän tv-sarjan tai kirjan parissa. Kerron nyt vähän, mitkä asiat on mut viime viikolla pitäneet kiireisenä tai muuten pyörineet mielessäni. Näissä ei tietenkään ole aina koko totuus, vaan pieniä paloja mun viimeaikaisesta arjestani.

kulttuurifestivaali tukholma 1

Julkaisin blogissa aiemmin Ärsyttävintä ulkomailla asuessa -postauksen, jonka linkitin tapani mukaan myös somessa pariin paikkaan. Yhdessä Facebook-ryhmässä tämän postauksen alle vyöryikin aikamoinen kommenttitulva, sillä viestejä oli lopulta ketjussa yli 90 kappaletta. Eivätkä kaikki tosiaan niistä olleet mitään positiivisia. Haluan tietenkin herättää ajatuksia ja keskustelua postauksillani, ja siksi tyyliini kuuluukin kirjoittaa niitä kärkkäämpään sävyyn. En myöskään kirjoita perään mitään pyöristelyitä ja pehmennyksiä, koska en niitä itsekään tykkää lukea, ja jotenkin oletan ihmisten omaavan medialukutaitoa. Eihän kukaan nyt voi ajatella mun oikeasti katsovan asioita kapeakatseisesti vain sillä perusteella, että yhdessä postauksessa haluan korostaa jotain tiettyjä piirteitä? No, näköjään voi. Tää on koettu aiemminkin ja nyt sain taas isompaa kakkavyöryä niskaan, ja se ihan todella pisti miettimään. Vaikka kommentit eivät olleet mitään henkilökohtaisuuksiin menemistä tai suoraa haukkumista, ja joukossa oli myös mua emppaavia ihania tyyppejä, niin kritiikki meni jonkin verran syvälle sisuksiin. Tajusin, kuinka hankalaa julkisesti kirjoittaminen on, ja kuinka paljon huonoa palautetta voi oikein joutua kestämään. Enkä oikeestaan tiedä, onko musta siihen. Kirjoittaminen on mulle todella tärkeä ja vapauttava harrastus, mutta omien ajatusten julkisesti riepoteltavaksi pistäminen on pelottavaa. Jos jo tällainen tiukempi palaute ja muutama tyrmäys sai mut voimaan pahoin, niin entä sitten ne mahdollisesti edessä olevat oikeasti ilkeät kommentit? Onneksi kaikkea negatiivista vastaan on aina useampi positiivinen, ja oonkin viime aikoina saanut paljon mieltä lämmittäviä kommentteja myös tonne alhaalla olevaan laatikkoon. Ja mun mieltä lämmittää lähes kaikki kommentit, jossa on sanottu edes yksi positiivinen asia. Kiitos siis niistä, teidän takia on kivempi jatkaa bloggaamista viikosta toiseen. <3

kulttuurifestivaali tukholma 2

Jatketaan kirjoitusteemalla. Teen tällä hetkellä toimittajan töitä kokopäiväisenä sanomalehdessä, ja luonnollisesti teen paljon haastatteluja ja minun kirjoittamiani juttuja julkaistaan lehdessä joka viikko. Ja edelleen vähän itseäni kompaten oon tajunnut, että työkseen kirjoittaminen on oikeasti aika hankalaa. Blogin osaan pitää rennompana vapaa-ajan tekstien julkaisupaikkana, mutta töissä tekstin pitää olla sujuvaa ja artikkeleiden hyvin pohjattuja. Se fakta, että mun juttuja oikeasti luetaan lehdestä joka viikko ihailevin, kritisoivin sekä neutraalein silmin, innostuttaa sekä kauhistuttaa mua samaan aikaan. Viime viikolla koinkin töissä erään haastavan tapauksen. Vaikka haluaisin kertoa tänne yksityiskohtaisesti kaiken, niin en valitettavasti viitsi enempää tätä avata ihan siitä syystä, että työni toimittajana on julkinen ammatti, jossa myös somekuva on tärkeä. Ja muutenkin, ei se työasioista tarkkaan avautuminen kuulu työpaikan ulkopuolelle. Joka tapauksessa, vaikka mistään dramaattisesta ei ollut kyse ja mun piti vaan ensimmäistä kertaa toimittajana kohdata haastava tilanne, niin totesin vaan sen työkseen kirjoittamisen olevan välillä niin pirun hankalaa. Rakastan tota työtä ja niin kuin sanoin, kirjoittaminen on mun intohimo ja väylä toteuttaa itseäni. Mutta samalla se on luovaa työtä, joka on aina eri tavalla raskasta kun täysin ohjeiden mukaan tehtävä liukuhihnahomma. En tiedä, paljon ajatuksia vaan on pyörinyt mun päässä tätä kirjoittamista kohtaan. Mutta joka työssä on haasteensa, ja lähden tämän lehden toimituksesta sopparin päättyessä hyvin haikein mielin, eli haasteet todellakin vain kasvattavat. Onhan mulla kuitenkin ihan huippu duuni itsessään sekä just tää kyseinen työpaikka!

windows95man finskt disko 2

Yksi hermoja koetellut juttu vielä viime viikolta, ennen kuin siirrytään puhumaan ainakin yhdestä kivasta asiasta. Mä nimittäin unohdin kotiavaimet työpaikalleni viime viikolla - kahdesti. Kuinka ärsyttävää! Molemmilla kerroilla olin jo kotikadullani 35 minuutin metromatkan päästä työpaikaltani. Ei muuta kuin takaisin vaan töihin. Se itseäni harmittavin juttu tässä on se, etten hälyjen takia pääse yksin työpaikalleni, vaan jouduin vaivaamaan myös muita ihmisiä ja käännyttämään heidät kotimatkaltaan takaisin töihin vain mun unohtuneiden avainten takia. Kun en yhdestä kerrasta oppinut, niin kahdesta sitten. Nyt oon kyllä todella varma, että ne avaimet ei unohdu sinne enää ikinä. Se kuumotus ja harmitus kahdesti parin päivän sisällä koettuna oli meinaan ihan tarpeeksi noloa mulle itselleni, ja luulen, että ne avaimet ajautuu tästä lähdin sinne oikeaan laukkuun töihin jätettävän kameralaukun sijaan.

kulttuurifestivaali tukholma 5

Sitten pirteimpiin juttuihin! Viime viikolla Tukholmassa vietettiin Kulttuurifestivaaleja, joista kaikki tämänkin postauksen kuvat on otettu. Olin töissä tapahtumassa kuvaamassa ja tekemässä haastatteluja lehteen suomalaisista esiintyjistä ja osallistujista. Mulla oli ihan hurjan kivaa! Keskiviikkona fiilisteltiin päivädiskossa DJ Windows95Mania, ja viihdyin siellä hullun hyvin. Voitteko kuvitella, päivädiskossa!? Meno oli silloin jo oikeen riehakas tanssilattialla kaikenikäisten toimesta. Muutaman tunnin päästä Windows95Man soitti myös iltadiskossa. Mun ei ollut tarkoitus jäädä kuin tsekkaamaan sen diskon alku, koska olin jo väsynyt pitkästä työpäivästä. Vanhat miksatut suomi-iskelmät ja tanssilattialla vallitseva hyvä meno veivät kuitenkin mukanaan, ja vietinkin yhden hauskimmista illoista Tukholmassa. Uusi voitteko kuvitella -hetki: tanssin koko illan villisti ilman häpeää täysin selvinpäin. Yleensä oon liian tietoinen itsestäni jos en ole tuhdissa humalassa, joten irroittelu tanssilattialla on vaikeaa. Nyt kuitenkin meininki tempas mut mukaansa ja nautin täysin siemauksin tosta illasta kavereiden kanssa joraillen. Suosittelen myös Windows95Manin diskoja ihan kaikille, tollasta musiikkia kun ois aina klubeilla niin roikkuisin niissä varmaan joka viikonloppu. Eli ehkä ihan hyvä että nää on vaan spesiaalikeissejä, haha!

kulttuurifestivaali tukholma 4

Tukholman kulttuurifestareilla oli muinakin päivinä kivaa tekemistä. Työni puolesta kävin perjantaina vielä katsomassa sirkusryhmä Motosikain esityksen. Homma näytti kyllä hauskalta, vaikka en ihan loppuun asti jaksanutkaan showta seurata. Kulttuurifestivaaleilla oli myös paljon pieniä kojuja, jossa näytti olevan kaikkia kivoja juttuja. Olin siellä kierrelläni kuitenkin taas aika väsynyt työpäivän jälkeen ja ylipainavaa kameralaukkua mukanani kantaen, joten en jaksanut tarkemmin kysellä kojujen tarkoituksesta kun kukaan esittelijöistä ei oma-alotteisesti tullut niistä kertomaan telttojen ovilla pyöriessäni. Kivan näköistä festivaaleilla joka tapauksessa oli! Hyvää tunnelmaa tahdittivat tietysti esiintymässä olleet artistit. Festivaaleilla pääsi myös esimerkiksi skeittaamaan ja kokeilemaan aikidoa. Kumpaakaan en kyllä itse rohjennut kokeilla, haha. Toisella kertaa!

windows95man finskt disko 1

Oon myös miettinyt viime aikoina paljon yhtä blogiin liittyvää juttua. Oon harkinnut aloittavani kirjoittamaan blogia myös englanniksi. Suomea en tietenkään jättäisi pois, vaan blogi jatkuisi kaksikielisenä. Alunperin tein blogin sitä varten, että kaverini voisivat lukea kuulumisiani asuessani eri kaupungissa. Vaikka bloggaamiseni onkin monipuolistunut, niin edelleen tuo on yksi perustavista syistäni blogata. Nykyään mulla on kuitenkin paljon ystäviä ympäri maailmaa, joita kiinnostaisi myös lukea mun juttuja, mutta suomen kielen opettelu ymmärrettävästi on aika haastavaa eikä toi google translate nyt valitettavasti oikein toimi. Mua kiehtoisi myös uusi haaste eli englanniksi kirjoittaminen, siinä kun en kuitenkaan ole millään lailla natiivin tasolla. Haluisinkin kysellä vähän kokemuksia ja mielipiteitä ennen kahteen kieleen siirtymistä. Häiritseekö teitä lukea blogia, joka on kirjoitettu suomen lisäksi myös toisella kielellä? Ja jos joku siellä kirjoittaa blogiaan kahdella kielellä, niin miten se teidän mielestä onnistuu? Viekö kaksikielisyys blogilta paljon aikaa ja lyhentääkö se postauksissa olevaa tekstiä sen kääntämisen vaivailloisuuden tai esteettisyyden takia? Miksi kirjoitatte myös englanniksi/muuksi kieleksi? Onko teillä lukijoita ulkomailta ja miten ootte niitä saanut? Käännättekö aina kaikki postaukset, vai kirjoittatteko jotkut pelkällä suomen kielellä aiheen ollessa relevantti vain suomalaisille tai tekstin ollessa liian pitkä tai pohdiskeleva? Ylipäätään kaikkia ajatuksia kaksikielisestä blogista saa heittää, otan kokemuksia ja mielipiteitä todella mielelläni vastaan tästä aiheesta.

kulttuurifestivaali tukholma aikido 3

Siirretään katse sitten hieman lähempään tulevaisuuteen, eli tähän loppuviikkoon. Tukholmassa järjestetään torstain, perjantain ja lauantain ajan STHLM/SUOMI -tapahtuma, jossa juhlitaan satavuotiasta suomea. Oon kirjoittanut tästä töissä niin monta eri juttua, että toi äskenenkin esittely tuli suoraan takaraivosta, haha! Joka tapauksessa kuten arvata saattaa, oon myös tuolla tapahtumassa töissä ja mun päivät tulee olemaan todella pitkiä. Oon innoissani tosta tapahtumasta, mutta yhdentoista aikaa kotiin raahautuessani en varmastikaan jaksa minään päivänä laittaa tikkua ristiin blogin eteen. Koitan huomenna keretä ajastamaan teille sitä Wienin matkapostausta ja mahdollisesti myös jotain muuta, jottei blogi huutaisi tyhjyyttään koko loppuviikkoa! Tällainen pieni head up vaan tähän väliin. En koe olevani selitysvelvollinen postaustahdistani, mutta jos kerran tiedän etukäteen jo olevani hullun kiireinen, niin miksipä en siitä myös kertoisi. Toivon, että saan tehtyä teille jemmaan jotain, koska postailu on vaan niin kivaa. :D Uuden postauksen julkaiseminen on aina kutkuttavaa ja mieltä tyydyttävää, ja aina huomatessani kommenttiluvun saati sitten lukijamäärän kasvaneen yhdellä heitän pienet henkiset yläfemmat itseni kanssa. Haha, alan kuulostaa jo aika sekopäältä, mutta tää osaa olla myös todella miellyttävää hommaa.

motosikai kulttuurifestivaali tukholma

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että oon tehnyt blogilleni Facebook-sivun! Se helpottaa varsinkin niitä lukijoita, jotka eivät seuraa blogiani Bloggerin tai Bloglovinin kautta. Oon miettinyt ton sivun tekemistä vuoden päivät, mutta samalla jännittänyt sitä hulluna - mitä jos sivustani ei olisikaan tykännyt kukaan!? :D Vaikka sitä kautta seuraajia on kertynyt jo kivasti, niin arvostan jokaista tykkäystä ja tuen osoitusta ihan mitä tahansa kautta seuraavilta lukijoilta. Blogin Facebook-sivulle pääset tästä! Myös Instagramista voi seurata mun menemisiäni, sitä päivittelen aina useamman kerran viikossa. Instasta mut löytää nimellä laurahelini. Kuvien lisäksi laitan instastoryyn juttua aina välillä, eli toisin sanoen silloin kuin muistan tai tapahtuu jotain tarpeeksi mielenkiintoista kerrottavaa. Palaillaan toivottavasti nopeasti blogin puolella ja vielä nopeammin instassa!

18.8.2017

LAST PHOTOS FROM BRUSSELS

Huom. Piti julkaista Wienin postaus, mutta tuli suunnitelmanmuutos ja saatte lukea sen mahdollisimman pian! Vastaan myös teidän viime postauksen kommentteihin heti kun kerkeän! :)

IMG_4616 IMG_4620 IMG_4613 IMG_4672 IMG_4676 IMG_4651 IMG_4657 IMG_4686 IMG_4690

Vielä viimeiset kuvat Brysselistä. Sellanen vinkkaus tähän, että toi ensimmäisissä kuvissa näkyvä Pyhän Mikaelin katedraali on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. En oo eläissäni käynyt noin isossa ja näyttävässä kirkossa! Sisällä käydessä oli pakko olla vaan huuli pyöreenä ja ihastella paikan tilavuutta. Jos mut joskus kirkossa vihitään, niin paikan on ehdottomasti oltava toi, haha! No joo ehkei kuitenkaan, vaikka mun käsittääkseni Belgian kuninkaalliset tuolla vihitäänkin. Mutta siis vau, oikeesti. Vähän vau oli myös toi kahvilan vessan Jack Danielsin saippuapullo. Ja vähän vau on myös tää ihan koko kaupunki. Vanhaa ja uutta sopivasti sekasin, tunnelmallista vanhaa kaupunkia, toinen toistaan näyttävimpiä koristeellisia rakennuksia ja politiikkaa ja sivistystä huokuva kaupunginosa. Jokaiselle jotakin niin sanotusti. Hintataso Brysselissä oli aika lailla Suomen luokkaa, vähän edullisempaa ehkä. Brysseliin lähtijöiden kannattaa maistella vohveleita ja belgialaista suklaata, ja koittaa nähdä mahdollisimman laaja alue kaupungista. Brysselissä kuitenkin nähtävää riittää.

Mutta se siitä kaupungista, Bryssel alkaa olla nyt aika taputeltu mun blogin puolella! Matkapostaukset kuitenkin jatkuu muista kohteista, joissa on nyt tullut käytyä, ja näitä postauksia tipahtelee blogiin epäsäännöllisen säännöllisesti. Mitä mieltä muuten ootte siellä puolella, peukkua ylös vai alas matkustuspostauksille? Nää toimii itelle kivana muisteluna menneistä reissusta mut olisi kiva tietää, kuinka mielenkiintosta settiä nää on lukijoille. Antakaa siis palautetta siitä, onko tällaset reissupostaukset toivottua tavaraa vai ei!

14.8.2017

ÄRSYTTÄVINTÄ ULKOMAILLA ASUMISESSA

Ulkomailla asuessa törmää ärsyttäviin käytännön asioihin, joita ei osannut ajatella vielä Suomessa asuessa. Päätin listata nyt niistä muutaman, jotka ovat mun arkipäiviäni välillä hankaloittaneet tai hermojani kiristäneet. Jätin tästä pois nyt ne kaikista yleisimmät koti-ikävät ja tyhjästä aloittamisen mukana tulevat ongelmat, ja keskityin vähän yllättävämpiin käytännön juttuihin. Tässä siis neljä seikkaa, jotka ovat mun mielestä ärsyttävimpiä ulkomailla asumisessa!

hildesheim saksa 1

Ruoan löytäminen kaupoista. Oon aika tarkka siitä mitä syön arkiruoakseni. Haluan aina kaiken ruoan olevan 100% sitä mitä sen kuuluisi olla, enkä mitään einessekotuksia. Suomesta oon löytänyt vakituotteeni, mutta ulkomailla asuessa tää tuottaa paljon päänvaivaa! Uusien tuotteiden läpikoluaminen vie aina aikaa ja huomiota, mutta tuoteselosteita vieraalla kielellä lukiessa hermot on aika koetuksella. Marketit ovat joka paikassa erilaisia kuin Suomessa, ja tuotteiden löytämisessä menee myös aikaa, kun ei voi marssia tutulle hyllylle ja ostaa niitä samoja pirkkapapuja kuin aina ennenkin. Mahdollisimman puhtaan ja vegaanisen ruoan löytäminen onnistuu kotimaassa jo ilman suurempia ongelmia, mutta ulkomailla kaupassa käyntiin saa helposti kulutettua kolminkertaisen ajan. Siksi ulkomailla tuleekin syötyä paljon huonommin ja yksipuolisemmin.

Erilaisten palvelujen saaminen. Kaikki palvelut, mitkä on Suomessa ihan peruspullaa, on välillä todella turhauttavia haasteita ulkomailla asuessa. Pari viikkoa sitten uskaltauduin viimein käymään ekaa kertaa kampaajalla ulkomailla, vaikka mua jännittikin tosi paljon ilmaista asiat vieraalla kielellä vieraassa paikassa ja antaa rakkaat hiussuortuvani käsiin, jonka omistaja ei ihan täysin ymmärtänyt mua. Ja tänkin kampaamon löytämiseen meni aikaa. Pari viikkoa sitten kärsin myös ihan järkyttävän kovasta hammassärystä viisurini oikutellessa. Suomessa olisin soittanut jo akuuttipäivystykseen ja itkenyt itseni leikkaukseen, mutta täällä Ruotsissa en vaan tiennyt mitä tehdä. En taida tällä hetkellä kuulua kummankaan maan sosiaaliturvaan, joten hammaslääkärin kustannuksista ja jonotusajoista ei ollut mitään tietoa, saati sitten siitä, mihin mun olisi edes pitänyt olla yhteydessä. Sama homma pätee myös tavalliseen lääkäriin. Näissä myös byrokratia muistuttaa välillä olemassaolostaan ja saa itkemään kotimaan palvelujen helppouden perään. Vai kuinka moni Suomessa asuva on jättänyt tulehtuneen hampaan hoitamatta siksi, ettei tiennyt minne pitäisi soittaa millä kielellä ja onko edes oikeutettu hammashoitoon siinä maassa?

Ulkomaalaisen leima. Toiseen maahan muuttaessa olet aina ''se ulkomaalainen''. Vaikka puhuisit uuden maan kieltä hyvin, niin jossain vaiheessa keskustelua paikallisen epäilykset herää sun oudon sanavalinnan tai aksentin myötä. Vaikka sopeutuisit maahan loistavasti, tulee sulle kuitenkin aina uusia pieniä siihen kulttuuriin kuuluvia asioita, joita et voi etukäteen tietää ja joista saattaa tulla typerä ja yksinkertainen olo. Toisessa kulttuurissa on vaikea olla sataprosenttisen varma kaikista kirjoittamattomista säännöistä, jotka kotimaan kulttuurissa sulla on takaraivossa läpi elämäsi. Kun ulkomailla vastaantulijat tuijottaa sua pitkään, alat miettimään, pukeudutko väärin tai käyttäydytkö nyt maan tavoille sopimattomasti tai edes erikoisesti sitä tiedostamattasi. Vaikka oon iloinen ja ylpeä saadessani olla suomalainen enkä sitä ulkomailla mitenkään peittele, ois musta joskus myös kiva ihan vaan sopeutua joukkoon ja olla yksi muista. Aina ei jaksaisi olla se erilainen, jolta kysellään outoja kysymyksiä, joka ei tiedä jotain muille itsestäänselvää asiaa ja jolle joku paikallisen kielen sana on täysin tuntematon, koska vaan paikalliset tietää sen.

Kommunikaatiovaikeudet Suomeen. Eri maassa ystävien kanssa asuessa tulee helposti ongelmia, jotka johtuu vain kommunikaation vaikeudesta. Kun on tottunut näkemään kavereita päivittäin tai edes viikottain, ja jakamaan asioita kasvotusten, on yhtäkkiä pelkän puhelimen varassa oleva yhteydenpito yllättävän hankalaa. Toisten kanssa se toimii paremmin kuin toisten. Viestitellessä on helppo lukea olemattomia asioita rivien välistä, ja saattaa syntyä väärinkäsityksiä, jotka voitaisiin välttää kasvotusten keskutelemalla. Mä oon usein myös aika kiinni omissa asuinmaatani, tai lähinnä omaa arkea ja elämää uudessa maassa koskevissa asioissa. Tän takia saatan viestitellessä kuulostaa tylyltä tai välinpitämättömältä, koska en osaa asettua toisen asemaan ja olla niin mahdottoman kiinnostunut jokaisesti silmäripsen räpäytyksestä, kun samaistuminen on molemmin puolin vaikeampaa. Ulkomailla asuminen siis ainakin omalla kohdallani todellakin aiheuttaa kommunikaatiovaikeuksia Suomeen päin. Joissain ihmissuhteissa löydetään se yhteinen, uusi sävel kommunikoida ja välit ei huonone. Toiset suhteet taas ei kestä välimatkaa yhtä hyvin. Myös enemmän rajoitettu nettiyhteys vaikeuttaa kommunikaatiota ihan konkreettisesti. Vaikka ystävyyssuhde kestäisikin erossa olon, hankaloittaa sitä omalta osaltaan pahasti pätkivät soitot ja kesken hauskan tarinan katkeavat Skype-puhelut. Niistä tulee vaan turhautunut olo ja silloin pitää osata olla purkamatta turhautumista siihen toiseen ihmiseen, vaan todeta, että ensi kerralla parempi onni nettiyhteyden kanssa. Puhelujen katkaiseminen huonon verkkoyhteyden takia tuntuu olevan aina mulle kovempi pala kuin toiselle ja harmittavan pidempään, koska kyseinen puhelu saattaa olla mun päivän ainoa yhteydenottoni Suomeen päin, jolloin katkeavan puhelun jälkeen kaveri jatkaa arkitoimiaan normaalisti ja mä jään yksin vieraaseen maahan.

hildesheim saksa 2

Tuleeko muille ulkomaille oleville lisää kohtia mieleen? Osaatteko samaistua näihin vai ovatko edelliset kohdat teille ihan hepreaa? Entäs te Suomessa asuvat, ootteko koskaan ajatellu tällasia asioita?

13.8.2017

BRATISLAVA TRAVEL DIARY

Kävin kuukausi sitten pienellä kierroksella Euroopassa. Mulla oli kaksi pääkohdetta, joista toinen oli Slovakian pääkaupunki Bratislava. Slovakiaan halusin mennä itse kaupunkiin tutustumisen lisäksi siksi, että mun lapsuudenystävä Sanni on asunut siellä jo muutaman vuoden. Oon tätä ennen käynyt Bratislavassa kerran tammikuussa, mutta silloin mun visiitti jäi todella lyhyeksi matkustusongelmien takia, käsi ylös joka yllättyi matkustuksessa tulleista mutkista, kun kyseessä on minä.  Nyt halusin siis lähteä uudestaan Bratislavaan ja vähän paremmalla ajalla, jotta ehtisin rauhassa tutustua kaupunkiin ja viettää aikaa Sannin kanssa.

Saavuin Bratislavaan torstaipäivällä matkustettuani 14 tuntia bussissa, sillä matkaan olin lähtenyt Hannoverista. Pienen bussiasemasekaannuksen jälkeen löydettiin Sannin kanssa toisemme ja päästiin kiertelemään helteistä kaupunkia. Mun visiitin ajalle sattui vielä ne ''huonot ilmat'' eli alle kolmenkympin lukemat, mutta mulle nuo Keski-Euroopan auringonpaahteet riittää aina paremmin kuin hyvin.

bratislava slovakia 1 bratislava slovakia 30 bratislava slovakia 28 bratislava slovakia 27

Lähdin Bratislavasta eteenpäin sunnuntaina puolenpäivän jälkeen, ja lauantain käytin naapurimaan pääkaupunki Wieniin tutustumiseen. Ehdin siis olla vajaa kolme vuorokautta Bratislavassa ja ottamalla aivan rennosti se aika riitti mulle hyvin. Noina päivinä kierrettiin kaupunkia paljon, käytiin vanhassa kaupungissa sekä Bratislavan linnoituksella, puistoissa, kauppakeskuksessa ja noh, oikeastaan kaikessa tarpeellisessa. Sen lisäksi ehdittiin myös jutella paljon asioita halki. Tiedättekö, kun oot viimeksi nähnyt ystäväsi 6 kuukautta aiemmin ja sitä ennen taukoa näkemisestä on ollut yli viisi vuotta? Silloin sitä juttua vaan riittää ja riittää ja riittää. Ja se on kyllä huippua, että vaikka elämäntilanteet on muuttunut ja ollaan päästy todella kauas niistä 10-vuotiasta tanhutytöistä, jollasia oltiin tutustuessa, niin edelleen juttu luistaa ja meillä synkkaa niin hyvin. Meidän keskustelut ei toisaalta koskaan oo kauhean kepeitä, vaan aina päädytään puhumaan jostain elämää syvemmistä henkevistä asioista, haha. Se on musta vaan niin kivaa. No joo, tästä voisi kirjotella pitkät litaniat erikseen, mutta jos pitäydyn nyt kuitenkin tässä Bratislava-aiheessa!

Meidän päiväsaikainen kiertelyseurue koostui mun ja Sannin lisäksi myös kolmannesta tyypistä, eli reilu puolen vuoden ikäisestä sulosesta tytöstä. Saatiinkin hyvät naurut, kun Sannin lapsi otti itestään alla näkyvän selfien mun kameralla, haha. Still better selfie than your fake duck face. No ei, mutta onhan hän nyt sulonen, en kestä! :D Pysähdyttiin lounaalle tuohon Urban Deli -kahvilaan, jossa oli superkiva sisustus sisällä ja mukava terassialue ulkona, ja muutenkin paikka oli viihtyisän oloinen. Siellä oli myös wifi asiakkaiden käytössä sekä siistit vessat, joten paikka vaikutti kivalta - ainoastaan sisällä liian kovaa soiva musiikki ärsytti. Ei kuitenkaan jääty syömään tuonne, sillä listalta ei löytynyt jommalle kummalle sopivaa ruokaa. En nyt millään muista oliko gluteenittoman vai vegaanisen ruoan kanssa puutteita? Joka tapauksessa siirryttiin toiseen paikkaan juotuamme ensin tuolla kuitenkin ilmaiset vedet, joita meille ehdittiin jo tarjoilla, hehe. Syötiin myös muutamat yllättävän halvat jätskit. Ilta-aikaan halusin myös maistaa slovakialaista valkkaria, ja sekin oli yllättävän halpaa ja hyvää! Lasi talon valkkaria taisi maksaa jotain 60 sentin suuntasta, eli kauheesti ei matkabudjetti siitä venynyt. Bratislavassa oli paljon kivan olosia istuskelupaikkoja, ja jos hinnat on tuota tasoa, niin oisin voinut testata niitä useammankin pidemmällä reissulla.
  bratislava slovakia 31bratislava slovakia 18 bratislava slovakia 21 bratislava slovakia 13

Missä sitten suosittelen käymään Bratislavassa ollessa? Mun mielestä nähtävyyksiä ei mitenkään erityisen paljon löydy, ja onnistuinkin käymään aika kivasti ympäri kaupunkia olevissa paikoissa. Voin suositella kuitenkin erityisesti vanhassa kaupungissa kiertelyä, Bratislavan linnalle kiipeämistä, kaupungintalon aukiolla käymistä, Pyhän Martinuksen katedraalilla käymistä ja vaikkapa päämäärättömästi ratikassa istumista niin, että saa paremman yleiskäsityksen kaupungista. Siis tietenkin jäätelön syömisen ja viininmaistelun lisäksi. Lisäksi voin näin mututuntumalla ajatella, että yksi Bratislavan nähtävyyksistä eli UFO-ravintola voisi olla käymisen arvoinen paikka. Itse en siis siellä käynyt, mutta näin sen paikan linnan kukkuloilla kiikkuessamme. Lentävän lautasen mallinen rafla sijaistee Nový Most -sillan pylvään päässä.

Yksi mua erityisesti miellyttänyt paikka on sellainen, johon päädyin oikeastaan vahingossa odotellessani linja-autoa Wieniin. Olin menossa kurkkaamaan Pyhän Martinuksen katedraaliin sisälle, mutta en päässyt sinne, sillä kirkossa oli juuri häät alkamassa. Sen sijaan kävelin kirkon taakse oleville kujille ja kiertelin niitä ympäriinsä. Kaikki alla olevat kuvat tuota mun ja Sannin kuvaa lukuunottamatta on otettu niiltä kujilta, jonne pääsee siis ensimäisessä kuvassa näkyvän katedraalin toiselta puolelta. Toi alue oli mun mielestä tosi kiva kaikkine pienine kujineen ja värikkäine taloineen. Jotenkin tosi visuaalinen paikka, suosittelen käymään.

bratislava slovakia 16 bratislava slovakia 22 bratislava slovakia 25 bratislava slovakia 24 bratislava slovakia 20 bratislava slovakia 26

Sellanen travel diary irtosi Bratislavasta. Suunnittelen tekeväni Slovakiaa koskevat postaukset kolmessa osassa. Toinen tulee olemaan tämän postauksen kaltainen kuvapläjäys yleisesti Bratislavasta, ja yhden ajattelin omistaa tuolle Bratislavan linnassa käynnille. Mun matkapostaukset on aina aika pitkiä, mutta haluan tehdä niistä niin kattavia, että joku voi saada vinkkejä ja inspiraatiota omille reissuilleen. Lisäksi musta on hirveän kiva kertoa reissuistani teille! Ilman niitä mun blogi olisi varmaan paljon tylsempi ja ei mun näköiseni, sillä matkailu ja vieraisiin kulttuureihin tutustuminen on nykyään todella vahvasti osa mua. Vieraissa kaupungeissa on niin kiva vaan kuljeskella ympäriinsä ja kerätä tietoa sekä kokemuksia.


Onko kukaan teistä käynyt Bratislavassa? Vaikuttaako se teistä paikalta, jossa voisitte kuvitella käyvänne?