Sivut

28.2.2017

NO HUHHUH!

Tän postauksen otsikko on vaihtunut mun mielessä niin monta kertaa. Ensin postaus kulki nimellä rankka viikonloppu, sillä mun oli tarkotus päivitellä viimeisen Saksa-viikonlopun aiheuttamia tuntemuksia, jotka otsikon nimen mukaisesti olivat aika raskaita ja vaikeita. Seuraavaksi suunnittelin kirjoittavani teille otiskolla kummallinen viikko, sillä Suomeen paluun jälkeen kerkesin kokea hengailua parissa eri kaupungissa sekä vielä tärkeämpänä kokea fiiliksiä niiin laidasta laitaan ja selvitellä omaa päätä ja tuntemuksia ihan kunnolla. Nyt kun Saksasta lähtemisestä on kulunut vajaa kaksi viikkoa, on potissa niin paljon kaikkea enemmän, ettei mitkään muut sanat tunnu enää riittäviltä tiivistämään tätä myräkkää kuin joka tilanteeseen sopivat no huhhuh!

Saksasta lähteminen oli vaikeaa, aivan kuten etukäteen uumoilinkin. En kuitenkaan ikinä olisi osannut arvata, kuinka vaikeeta se lopulta olikaan. Onneksi suurin osa mun vaihtarikavereista lähti samoihin aikoihin takasin omiin kotimaihinsa, mutta osa jäi vielä Hildesheimiin seuraavankin lukukauden ajaksi. Vaihtokaupungista ehti tulla mulle koti, ja musta tuntuu oudolta, etten enää kävele niitä samoja tuttuja katuja päivittäin. Ikävöin mun kodin vinoja kattoikkunoita ja sitä, että suureen ruokakauppaan on vain parin minuutin kävelymatka. Ikävöin mun vaihtariystäviä ja varsinkin niitä, joista ehti tulla mulle ihan erityisen tärkeitä. Kun joku sanoo sulle itku silmässä lentokentällä, että you are the best thing what happened to me in Germany, on ihan älyttömän vaikeeta astua koneeseen ja lentää takaisin kotimaahan. Vaikka viimeinen viikonloppu Saksassa oli omalla tavallaan koko vaihtoajan paras, oli se ehdottomasti myös rankin ja itkusin. Miten voikaan viiden kuukauden vaihtoaika toisessa maassa olla yhtäkkiä niin iso juttu elämässä?

IMG_3769

Suomeen palattuani vietin puolitoista vuorokautta Vaasassa. Sen lyhyen ajan sisällä ehdin juoda kavereiden kanssa viiniä, huomata suomen kieleni takkuilevan pahasti, tehdä yhden todella ison päätöksen, viettää hauskan illan itse järjestämissä bileissä ja bailata pilkkuun asti. Sen jälkeen suuntasin hämmentävän pienen tavaramäärän kanssa Rovaniemelle, jossa otin lungisti vanhempieni passattavana niin pitkästä aikaa. Totuttelin Suomessa oloon ja nautin perheeni seurasta - mulla kun ei kauheesti ole vielä hajua, koska heidät näen seuraavan kerran. Tuntuu, että mun elämä on tällä hetkellä niin hektistä, etten ikinä tiedä mistä itseni seuraavassa kuussa löydän. Mutta se on mulle ihan okei, mä tykkään vetää nyt vauhdilla ja asettua paikoilleni sitten myöhemmin. Kaivoin myös puoli vuotta koskemattomana lojuneen kalenterin esiin, jotta pää pysyisi paremmin mukana tässä vauhdissa, haha.

Rollorentoilun jälkeen otettiin äitin kanssa auto alle ja köröteltiin kohti Vaasaa. Ja hommahan meni ihan kirjaimellisesti köröttelyksi loppumatkasta, koska ihan järjetön lumimyrsky vaikeutti ajamista niin paljon, ettei menoa voi mitenkään ainakaan vauhdikkaaksi sanoa. Tiettekö, kun lunta sataa vaakatasossa tuulilasiin ja auto pitää pysäyttää kokonaan jokaisen ohi ajavan auton tai vastaantulevan rekan kohtaamisen ajaksi, sillä lunta pölähtää niin paljon ettei tuulilasista näe kirjaimellisesti mitään. Sellasta meidän meno oli viimeiset sata kilometriä, onneksi olin oman ajo-osuuteni hoitanut jo alkumatkasta, koska en olisi todellakaan uskaltanut siinä kelissä itse olla ratin takana. No joo, päästiin kuitenkin ehjinä perille ja seuraava päivä kuluikin mun upouutta kotiani laittaessa. Ja tästähän tuli oikein kiva! Kämppä tuntuu heti kodilta ja oon nyt jo tyytyväinen asunnon ulkonäköön, vaikka sisustaminen onkin vasta puolessa välissä. En kuitenkaan oo ehtinyt uudesta kodista vielä kauaa nauttia, sillä perjantaiaamuna hyppäsin jälleen kerran pilvien päälle ja lensin Tukholmaan viikonloppua viettämään. Ja oli muuten pirun onnistunut viikonloppu! Majoituin mun ainoastaan kerran aiemmin tapaamieni sukulaisten luona, ja tutustuin kouralliseen samaa sukunimeä kantaviin ihmisiin. Tukholmassa oli ihan älyttömän kivaa, vaikka nyt mun aivot onkin entistä enemmän sekaisin siitä, mitä kieltä mun pitäisi puhua. :D Onnistuneen viikonlopun jälkeen oli kuitenkin kiva palata kotiinkin, ja oonkin rentoutunut nyt muun muassa soittelemassa monen tunnin maratonpuheluita Saksan suuntaan ja lillumalla kylpyammeessa pitkiä aikoja.

IMG_3764

Arkeen palaaminen tuntuu nyt kieltämättä jotenkin aika vaikeelta. En oikeen pysty keskittymään vielä opiskeluun ja Vaasassa oloon, ja tunnen vieläkin olevani tuli perseen alla koko ajan, vaikka parempi olisi nyt rauhoittua ja viettää aikaa kirjastossa sängynpohjalla makoilun sijaan. Viikonlopuksi mun on tarkoitus lähteä Lahteen vapaaehtoiseksi MM-kisoihin, mutta mulla on yksi suuri ongelma: yöpaikkaa kun ei Lahdesta vieläkään löydy. Kaikki majoitukset kun ovat luonnollisestikin täynnä enkä satu sieltä suunnilta ketään henkilökohtaisesti tuntemaan. Mulle kun kelpaisi yöpaikaksi ihan vaan jonkun sohva parin yön ajan, niin ajattelin koittaa löytää majoitusta taas couchsurfingin avulla. Tai jos joku siellä ruudun toisella puolella on Lahdesta tai muuten vaan tietää jonkun (ilmasen) majoituspaikan, niin kertokaa! Ilmapatjalla nukkuminen olohuoneen nurkassa sopii mulle vallan mainiosti, jos esimerkiksi sellainen mahdollisuus avautuisi.

Nyt mun pitäisi lähteä yliopistolle skannaamaan paria paperia ja ylipäätään ottamaan itseäni niskasta kiinni aikataulujen kanssa, mutta mun aivot tuntuu jotenkin oudon sumuisilta. No huhhuh-meininki on käynnissä mun pään sisällä koko ajan. Ehkä mun pitäisi nyt tehdä alta pois tänään deadlinen omaava tehtävä, syödä vähän ja käydä pitkällä lenkillä pään selkeyttämiseksi. Saksan lämpimän talven jälkeen noi ulkona odottavat pakkasasteet vaan tuntuvat edellisvuosia paljon pahemmilta, haha.

8.2.2017

BRYSSEL: HOSTELLIVINKKAUS

Brysselissä yövyin yhden yön hostellissa. Pidin majotuspaikasta sen verran paljon, että ajattelin vinkata siitä teillekin! Hostellin nimi on MEININGER Hotel ja se sijaitsee vajaa parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä keskustasta. Löysin siis kyseisen paikan muistaakseni hostelworldista, mutta tein varauksen huoneeseen vasta paikan päällä respassa. Meiningerissä on tarjolla kunnon hotellihuoneita ja lisäksi yksittäisiä sänkyjä dormeista. Koska oon varmaan aina ja ikuisesti low budget-matkustaja, halusin tietenkin vain pedin dormista - ja halvimpaan mahdolliseen hintaan. Varasinkin siis sängyn 10 henkilön dormista yhdeksi yöksi hintaan 16 euroa. Respan työntekijä päätti kuitenkin sijottaa mut sittenkin hieman kalliimpaan huoneeseen tuolla halvemmalla hinnalla, joten päädyin nukkumaan neljän hengen dormissa. Huonekavereina mulla oli kolme espanjalaista miestä, joiden kanssa yhteiselo vuorokauden ajan sujui ihan mukavasti. Halvempiakin hostelleja olisi varmaan kaupungista löytynyt, mutta tämäkään ei mielestäni ollut kallis. Saavuin kuitenkin Meiningerin ovelle vasta seitsemän aikaa illalla ja sain huokean huoneen samantien, joten ihan mielelläni maksoin sen kuusitoista euroa mukavasta yöpaikasta.

IMG_4441 IMG_4442

Huoneessa oli siis kerrossänky ja kaksi vierekkäin olevaa sänkyä. Mulle jätetty paikka oli kerrossängyn yläpeti, joka kävi mulle paremmin kuin hyvin. Lisäksi huoneessa oli säilytyslokeroita, joita tosin kukaan meistä ei tainnut käyttää. Pidin nukkuessani rinkkaa sänkyni jalkopäässä, ja sinne jätin sen myös illalla pyörähtäessäni hakemaan iltapalaa, enkä kyllä edes epäillyt minkään katoavan poissaoloni aikana. Aamulla huoneen isosta ikkunasta näki kivasti joelle päin!


Hostellista löytyi myös kokkaustilat, jotka jäivät mun lyhyellä vierailulla käyttämättä. Alakerran respa oli auki ympäri vuorokauden, ja alakerrassa oli myös viihtyisä istuskelubaari, jossa porukkaa hengaili pelaten biljardia ja juoden drinkkejä. Ainoa miinus siitä, ettei paikasta saanut ostettua mitään järkevän hintaista syötävää. Onneksi hostelli sijaitsi sellaisella paikalla, josta oli helppo lähteä hakemaan ruokaa katukuppiloista.

IMG_4447 IMG_4448

Vessa ja suihku olivat toimivia ja siistejä - niistä ei siis mitään valittamista löytynyt. Itse unohdin pyyhkeen kotiin, mutta respasta sai vuokrata pyyhkeen eurolla. Tai itseasiassa pyyhkeestä maksettiin 11 euroa, mutta ylimääräisen kympin sai takaisin palauttaessa pyyhkeen. Huone oli ylipäätään muutenkin siisti, eikä edes lakanoista löytynyt mitään tahroja tai muita ylimääräisyyksiä yhtä pientä lakanaan syöpynyttä likaa lukuunottamatta. :D Hotellissa oli myös asiakkaille ilmainen wifi, joka ei tosin mulla jostain syystä oikein toiminut. Henkilökunta oli paikassa todella ystävällistä, vaikka minäkin olin vaan tällanen halvimman mahdollisen hinnan maksava rinkkareissaaja.

Brysselistä löytyy varmasti myös muita hyviä hostelleja, mutta koska oma kokemukseni tästä paikasta oli hyvä, niin ajattelin vinkata nyt kaikille muillekin tätä vaihtoehtoa. Eli mun suositus on, että Meiningeriin vaan, jos kaipaatte majoitusta Brysselistä! 

5.2.2017

VIIMEISIÄ VIEDÄÄN

Moimoi! Tai moin moin, niin kuin Pohjois-Saksassa sanotaan. Viime viikko vierähti mun osalta Belgiassa, jossa siis matkustin yksin ensimmäistä kertaa elämästäni. Reissu oli todella hyvä ja onnistunut! Huomenna eli maanantai-iltana lennän Makedoniaan toiselle yksin matkaamiselleni. Sen reissun jälkeen ajattelin kertoa enemmän fiiliksiäni tästä yksin reissaamisestani ja siitä, mitä ajatuksia se on mun päässäni herättänyt. Koitan myös ajastaa Belgian reissupostaukset ilmestymään kahden seuraavan viikon aikana, jotta niiden julkaisu ei taas venähtäisi jonnekin ensi syksyyn. Tulossa on siis matkustuspainotteista postausta, ja niiden lisäksi on tulossa myös yksi syvällisempi postaus mulle tärkeästä aiheesta! Sitten aletaankin olla jo Suomen kamaralla, ei huhhuh sentään. Käsittämätöntä, että viikon päästä joudun hyvästelemään tän kodin. Tätä asiaa kyllä on päivitelty jo aika tavalla, mutta tuntuu vaan niin uskomattomalta. Elän täällä tällä hetkellä ihan täysillä vielä vaihtarielämää, matkustelen ja nautin ulkomaalaisena olosta. Kai se totuus iskee siinä vaiheessa tajuntaan, kun laskeudun lentokoneella Helsinki-Vantaalle ja kuulen omaa äidinkieltäni ympärillä koko ajan. Kauheen utopistinen ajatus!

Tällä hetkellä mun ajatukset pyörii kuitenkin enemmän siinä, oonko tarpeeksi terve nousemaan Skopjeen lentävään koneeseen illalla. Mun kropan lämpötila pyörii nimittäin liian korkeissa luvuissa just nyt, ja olo on muutenkin heikko. Tän viikonlopun aikana mun oli tarkotus pestä pyykkiä ja pakata tavaroita, mutta en oo saanut mitään muuta aikaseksi kuin nukkunut pitkään ja värjötellyt peiton alla lihaskipujen ja muiden kuumeoireiden kourissa. En tiedä sainko jonkun pöpön Belgiasta vai onko kämppiksen sairastelut tarttuneet muhunkin. Oli mikä oli, tän olon ois parempi helpottaa nyt kahdenkymmenenneljän (kirjotetaanko toi yhteen vai erikseen, apua!? ulkomailla asumisen huono puoli on oman äidinkielen heikkeneminen...) tunnin sisällä, jotta olisin matkustuskunnossa. Mä tosin lähden Makedoniaan vaikka toinen jalka haudassa, kyllä sitä yhdelläkin jalalla pärjää ja uusia kulttuurielämyksiä voi hakea niistä paikallisilta lääkäriasemiltakin... No toivottavasti kuitenkaan ei siihen tarvitse lähteä! Eniten mua huolettaa jättää pyykkääminen huomiselle, sillä ne vaatteet ei kuitenkaan ehdi kuivua iltalentoon mennessä... :D Priorisointi taas kohdillaan ja silleen. Heitän tähän loppuun nyt vielä hyvin tiivistetyt puhelinkuvat viimeisten kahden kuukauden ajalta. Jos reaaliaikaiset reissukuvat kiinnostaa, niin käykää laittamassa seurantaan mut instagramissa eli nimimerkin laurahelini takaa löytyy useemmin materiaalia. Pitäkääpä jooko mulle peukkuja pystyssä, että mun olo helpottaa ja matkasta tulee onnistunut!

1


Mun makkarin ikkunasta on aika kivat näkymät || Bundesliigan näkeminen livenä oli ehdottomasti yks mun life goalseista ja tän koko vaihtoajan parhaimmista kokemuksista! || Pätkä Berliinin muurista. Noita taideteoksia pitäis kyllä käydä kattomassa jokasella Berliinin reissulla, sen verran hienoa taidetta löytyy || Kuinka inspiroivaa ois tehdä töitä toimistorakennuksesta, jonka julkisivu näyttää tältä?

2

Mulla on pari villapaitaa, joita käytän aina kotona ollessani. Lisäksi oon aina kääriytynyt peittoon, koska täällä sisällä on vaan niin pirun kylmä! || Berliinin muurista löyty vähän tuoreempaakin taidetta ja vielä aika osuvan kuvan päälle spreijattuna, haha || Oon innostunut lukemisesta taas ja ostinkin pari elämäntaito-opasta, jotka toivottavasti auttaa mua elämään vielä enemmän onnellista ja täyttä elämää || Riemuidiootit Borussian pelissä... :D

3a


Yhtenä keväisenä päivänä kävin kiertelemässä kaupunkia ja löysin niin monta nättiä rakennusta! Keski-Eurooppalaiset vanhat talot vaan got me like wow || Lenkkipolun toiselta puolelta löytyy joki ja toiselta puolelta tällasia taloja. Ei huono! || Entisenä maksamakkara-fanina hyppäsin melkeen katosta läpi, kun löysin kaupan hyllyiltä vegaanista maksamakkaraa. Ah, mikä nostalgia lapsuuden välipalahetkistä <3 || Love is all around us, jopa puihin maalattuna

4a

Mä en muista tätä uudenvuodenaaton kuvaussessiota juuri ollenkaan, mutta muistan kuitenkin olleeni ihan todella onnellinen tolla hetkellä, kuten mun kasvoista ainakin omasta mielestäni paistaa kuvaan asti || Braunschweigin kaduilla kuljeksimassa ja tsekkailemassa ennen sotaa rakennettuja taloja || Näkymät mun kämpän keittiön ikkunasta || Rakastan tota toiseksi alinta kuvaa! Ja myös tota tyttöä mun vieressä ja sitä, miten iloseksi hän mut tekee joka kerta <3

2.2.2017

MY HOME IN KENYA

Palataan hetkeksi monen tuhannen kilometrin päähän lämpimään, eli viime kesän Afrikan kokemukseen. Oon halunnut näyttää teille mun Kenia-kodin jo pidemmän aikaa. Kerran jopa tein tän postauksen lähes valmiiksi, mutta Kenian sähkökatkosten takia mun koneesta pääsi akku loppumaan ja koko teksti hävisi kuin tuhka tuuleen. Nyt näin puolen vuoden jälkeen oon kuitenkin toipunut siitä kiukusta ja voin vihdoin tehdä tän hieman erilaisen kotipostauksen!

IMG_1494 IMG_1491

Aloitetaan loogisesti sisäänkäynnistä. Meidän talon ulko-ovi on tollanen iso, varmaan kaksi metriä korkea ja todella jykevä peltiovi. Se lukittiin aina sisäpuolella tolla isolla salvalla, joten sisälle halutessaan ovea ei saanut avaimella ulkoa auki vaan piti koputella, että joku tulisi avaamaan. Jos koko porukka lähti liikkeelle samaan aikaan, niin käytettiin tuota munalukkoa sulkemaan ovi ulkoapäin.

Ovesta sisään päästyä tultiin eräänlaiseen ulkoeteiseen, jossa säilytettiin vesikanistereita ja nopeasti jalkaan vedettäviä kenkiä. Tuossa eteisessä myös kuivatettiin pyykkejä ja leikittiin joskus lasten kanssa. Kattoa ei ulkoeteisen päällä ole, joten mitään vedenarkaa tai varastettavan arvoista ei siihen voinut jättää. Lapset muuten rakasti repiä noita vihreitä putkia irti seinästä, sekä kolautella oven peltisalpaa ovea vasten pitäen hirveetä meteliä!

IMG_1490

Sisällä talossa on käytävä, jonka toisessa päässä on olohuone ja toisessa päässä meidän makkari. Oikealla puolella käytävää (kuvan mukaisesti) on host-vanhempien makuuhuone sekä toinen makuuhuone. Vasemmalta puolelta löytyy pesuhuone, vessa, ovi ulkoeteiseen ja oviaukko keittiöön. Käytävän päässä on toimimaton lavuaari, sillä juoksevaa vettä ei talossa ole, sekä kodin ainoa peili. Kokovartalopeiliä ei siis ole missään, ja tostakin peilistä katsoessa piti mun vähän varvistella. Aika harvoin tosin tuli peiliin katsottua tuolla kun ei meikkiäkään käyttänyt, lähinnä kahville tai muuten enemmän ihmisten ilmoille mentäessä tuli kurkattua omaa ulkonäköään.

IMG_1481 IMG_1483

Hostien makkari on selkeästi isoin, ja leveässä parisängyssä nukkuu hostmaman ja hostdaddyn lisäksi heidän 7-vuotias tyttö Mery. Sängyn yläpuolella on iso moskiittoverkko, joka on riittävä ympäröimään koko sängyn. Hostien huoneessa on myös jotain vähän luksusta, eli vaatekaappi. Bongasin muuten vasta äskettäin kuvasta ton kaiuttimen, ja täytyy myöntää, etten kyllä kertaakaan kesän aikana huomannut sitä käytettävän.

IMG_1480

Toinen makuuhuone on suurimmaksi osaksi tässä. Vain sängyt nukkumista varten, ei mitään kaappitilaa tai muuta ylimääräistä. Paitsi tietenkin moskiittoverkot öitä varten, mutta ne eivät Keniassa malarian tartuttajien lennellessä vain yöaikaan ole millään tavalla ylimääräisiä, vaan jokaisen nukkujan vakiovaruste.

IMG_1479

Pesuhuone on todella yksinkertainen. Huoneessa on kaksi pesuvatia ja kuvasta pois jäänyt nurkan takana oleva isompi pyykkivati. Noita vateja käytetään siis niin pyykkäämiseen kuin peseytymiseenkin. Joskus hain vessan vesivadista pienemmän ämpärin avustamaan peseytymistä. Joskus sinisiä pesuvateja oli paikalla vain yksi. Silloin tällöin pesukaveriksi saattoi saada pari muurahaista tai torakan. Noi vadit eivät olleet ikinä täysin puhtaita vaan ennemminkin ikipinttyneitä, eikä pesuvesikään olisi läpäissyt suomalaisia hygieniamääritelmiä. Seinässä olevasta hanasta ei vettä tullut, vaan pesuvesi haetaan niistä isoista vesisäiliöistä, joita ulkoeteisessä säilytetään. Hampaat pestiin muuten tuossa samassa pesuhuoneessa – vesipullon avulla huuhdeltiin niin suu kuin harjakin ja ylimääräiset sylkemiset tähdättiin nurkassa näkyvään viemäriin. Pesuhuoneen ovi ei mene ihan täysin kiinni asti eli lukkoon sitä ei tosiaan saa.

IMG_1475

Vessa on pieni mutta ihan kompakti. Aluksi olin aika järkyttynyt tästä reikä lattiassa-systeemistä, mutta kaikkeen tottuu, varsinkin jos haluaa ja on pakko tottua. Lopulta toi kaakeloitu reikä tuntu ihan kätevältä, se kun ei voinut mennä tukkoon (paitsi kerran kun lapset oli heittänyt tyhjän paperihylsyn sinne…) kuten tavalliset vessanpytyt. Huuhtelusysteemi ei tosiaan toimi, joten vessa huuhdeltiin heittämällä pienellä keltaisella ämpärillä vettä kaakeloituun osuuteen. Seinässä näkyvä vessapaperiteline oli muuten kuvanottohetkellä ihan uusi ja selvästikin todella upea juttu. Hostmama oli todella ylpeä tuosta ’’uudesta, loistavasta keksinnöstä’’ minkä hostisä vessaan toi. Harmi vaan, ettei teline kovin hyvin seinässä pysynyt kiinni, vaan vessapaperi putoili tuon tuostakin lattialle ja oli sen jälkeen vähän käyttökelvoton. Vessan ovi meni onneksi kiinni, ja lukkona toimi ihan mukiinmenevä työnnettävä hakalukko.

Vaikka aiemmin sanoin reiän lattiassa olleen ihan toimiva systeemi, niin pakko myöntää, että suolistobakteerin aiheuttaman sairastelun aikana oisin maksanut tonnin siitä wc-pöntöstä. Nyt voi olla vähän tmi, mutta esim oksennellessa olisi ollut kiva pitää kiinni jostain reunasta tuen saamiseksi, kun pitkäaikainen laattailu vie voimat aika tehokkaasti. Nojailun sijaan piti vaan tasapainotella jalkojen päällä ja koittaa tähdätä kaakeliin. Lattiaan ei voinut myöskään koskea sen ollessa saastainen – vessassa ei voinut edes kävellä paljain jaloin, vaan aina sinne mentäessä piti laittaa flipflopit jalkaan. Yöllä vessaan mennessä sain parilla ekalla kerralla kunnon slaagin, sillä valot päälle laittaessa lattialla kävi ihan mieletön kuhina todella monien torakoiden juostessa valoa pakoon. Torakoita inhottavampia kavereita olivat jättimuurahaiset, jotka eivät juosseet suinkaan karkuun vaan poukkoilivat ihan minne sattuu, ja koitin aina parhaani mukaan väistellä niiden osumista mun jalkoihin siinä silmät ristissä keskellä yötä vessassa käydessä. :D

IMG_1467 IMG_1468 IMG_1461 IMG_1469

Olohuone on luonnollisesti talon isoin huone, mutta tässä tapauksessa ei mikään tyylikäs valoisa. Olkkarista löytyy kaksi nojatuolia ja sohva, ruokapöytä tuoleineen, huonosti toimiva jääkaappi ja vesisäiliö, pieni putkitelevisio, tv-taso ja astiansäilytyshyllyjä, muutama kehystämätön uskonnollinen taulu ja taideteoksia sekä nurkkaan laitettu patja. Olohuoneessa vietettiin suurin osa lasten kanssa viettämästämme ajasta, eli leikittiin lattialla pienten kanssa ja pistettiin heitä päiväunille yhden patjan päälle. Yleensä lapsilla ei nukkuessa ollut mitään päiväpeittoa, kuvassa näkyvä lasten päälle levitetty kanga on ihan poikkeuksellinen. Olkkari on verhojen aina kiinni ollessa hyvin hämärä, ja tässä hämäryydessä syötiin aina aamupala, lounas ja päivällinen. Olohuoneen lattialla patjoilla myös nukkuivat talon 11 asukkaasta ne, keille ei makuusijaa riittänyt makkareissa. Olkkarin seinää pitkin ikkunan vieressä muuten liikuskeli usein sisilisko, jota isompaa sisiliskoa en oo ikinä eläissäni nähnyt!

IMG_1470 IMG_1473

Keittiöstä löytyy pari työtasoa ja kaappia ruoka-aineiden säilytystä varten, tiskiallas sekä kaasupönikkä. Kaasulla tehdään siis kaikki ruoat, sillä hellaa tai mitään muutakaan sähköllä toimivaa vempelettä ei luonnollisesti löydy. Keittiön toisessa päädyssä on jonkinlainen varasto, johon on työnnetty lasten ’’lelut’’ ja kaikki ylimääräinen krääsä, jota en koskaan tutkinut sen tarkemmin. Joitain ruokia säilöttiin pienissä mustissa pusseissa, jota kuvassakin pöydällä näkyy olevan. Keittiö ei ollut sen enempää vapaa torakoista ja ötököistä kuin muutkaan huoneet. Ruoanvalmistus ei voi olla riippuvainen sähköstä, sillä Keniassa sähkökatkoksia tulee jatkuvasti ja arvaamatta, eikä niiden kestoa voi etukäteen ennustaa. Siksi ruokakin kokattiin joko kaasulla tai ulkotulilla, eikä muutenkin lämpöseen jääkaappiin voinut säilöä mitään pidempään kylmässä oloa vaativaa ruokaa.

IMG_1485

Viimeisenä meidän oma rakas huone. Yhtään kaunistelematta totuutta se näytti suurimman osan ajasta juurikin tältä. :D Oikealla puolella on mun sänky moskiittoverkkoineen, ja vasemmalla puolella lattialla Annikan patja myös moskiittoverkon kanssa. Jalallinen tuuletin löytyy keskellä huonetta, mutta mitään muuta irtaimistoa ei huoneessa ollut. Säilytettiin tavaroita matkalaukuissa, rinkoissa sekä lattialla. Henkilökohtaisia päivittäisiä juttuja, kuten lääkkeitä ja rasvoja, säilytin usein ihan vaan sängyn jalkopäässä. Pesuaineet ja muovipusseissa säilytettävät tavarat saivat olla lattialla, ja pyyhkeitä kuivatettiin mun sängynpäädyssä. Ikkunan alla oli pieni ikkunalauta, mutta siinä ei saatu tavaroita säilyttää varkauden uhan vuoksi. Päivisin yleensä sidottiin verho ylös, jotta huoneeseen pääsisi valoa. Pimeän tullessa ja varsinkin öisin verho piti kuitenkin olla vedettynä tarkasti koko ikkunan mittaisesti, ettei kukaan potentiaalinen pahantekijä näkisi sisään huoneeseen. Tietokonetta pidin aina suljetussa matkalaukussa sängyn alla, ja rahavyön passeineen piilotin patjan väliin hostien kehotuksesta. Mitään arvokasta ei saanut olla ikinä näkyvillä, ja öisin nukuin puhelin tyynyn vieressä. Tyynynä mulla oli siis pieni kotoa tuotu matkatyyny, ei mitään kunnollista pehmustetta siis. Peittona käytin makuupussia. Myöskään meidän huone ei ollut ötökkävapaa, mutta sieltä kyllä liiskattiin kengillä ihan säälimättä kaikki öttiäiset pois. Järkyttävin ötökkälöytö oli kyllä ehdottomasti Annikan tyynyn vieressä yksi aamu lojunut päätön skorpioni. :D

Tässä oli meidän koti siis kahden kuukauden ajan Keniassa Ukundan kaupungissa. Ensijärkytys talosta oli aika kova, mutta kyllä paikasta aika nopeaan koti muodostui. Ja ton asuinkokemuksen jälkeen ei oo paljoa tehny mieli valitella mistään likasuudesta tai Suomesta löytyvistä ’’läävistä’’, lähinnä vaan ärsyyntyneesti naurattaa ihmisten valitukset tyhjästä. Tuolla asuessa oppi myös hyvin nopeaa sen, ettei juokseva vesi tai päivittäinen sähkö ole oikeasti elinehto, vaikka ennen niin luulikin. Keittiössä pärjäsi hyvin ilman blenderiä, mikroa, uunia tai hellaa, ja puhelimen lataaminen silloin tällöin riitti aivan hyvin. Elinolosuhteet tuolla on aika kurjat, mutta kaikkeen tottuu. Monet sanoo, ettei olisi pystynyt elämään tollasissa olosuhteissa, mutta let’s face it: jos ei oo vaihtoehtoa, niin pystyy mihin vaan. Se on eri asia, oisko siitä elämisestä pystynyt nauttia yhtään – en epäile, etteikö monilla mun kavereilla olisi ollut ongelmia sen asian kanssa. Joka tapauksessa tää kulttuurishokkia aiheuttanut asuintalo oli mun koti kahden kuukauden ajan, ja tätä postausta kirjottaessa mulla tuli jopa vähän ikävä tonne omaan sänkyyn makoilemaan. <3