Sivut

29.4.2017

BRYSSELIN TUNNELMIA

Palataan hetkeksi mun ihka ensimmäiseen varsinaiseen yksin matkusteluun, eli helmikuiseen neljän päivän Brysselin matkaan! Tän reissun tapahtuessa asuin siis vielä Saksassa vaihto-opiskelemassa, ja lukukauden loputtua halusin päästä kokemaan sen paljon puhutun yksin matkailun myös ihan itse. Otin suunnaksi Saksan naapurimaa Belgian ja sieltä kohteeksi luonnollisesti pääkaupunki Brysselin. Menomatkalla en monen mutkan takia lopulta päässyt lennolleni, joten hyppäsin junan kyytiin suunnatakseni kohti määränpäätä. Tässä matkalla tapahtui todellakin kaikenlaista estettä, kuten junan kulkusuunnan muuttuminen hämmentävästi kesken matkaa ja joka multa tietenkin meni ohi kuulutusten tullessa vain saksaksi. Tämän takia päädyin lopulta hämmentävästi Hollantiin, jossa olikin sitten mietinnän paikka - jatkaako matkaa Brysseliin vai poiketako ensin Amsterdamissa. Päätin kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassani Damien ollessa jo kerran nähty paikka, ja pääsin lopulta puoli päivää myöhässä kohteeseeni. Siinä tilanteessa etsin suosiolla halvimman hostellin, jonka wifin turvissa etsin seuraaville päiville majapaikan Couchsurfingin kautta. Löysinkin itselleni ihan mahtavan hostin, jonka kanssa voin vieläkin sanoa olevani kavereita! Kannatti siis kokeilla tätäkin vaihtoehtoa. Voin näistä yksin matkustamiseen liittyvistä jutuista kirjotella myöhemmin lisää, mutta mennään nyt kuitenkin jo viimein ihan niihin Brysselin kuviin ja muistoihin.

IMG_4492 IMG_4461 IMG_4464 IMG_4476

Brysselissä, kuten Keski-Euroopassa yleensäkin, oli paljon vanhoja kirkkoja ja katedraaleja. Tää kyseinen oli mun mielestä ulkoapäin ihan poikkeuksellisen kiehtova - toinen puoli kirkosta kun oli musta ja toinen valkoinen. Pitäis varmaan pistää Google laulamaan ja hakea infoa tästä kirkosta, sillä kiinnostais tietää mikä on syynä tähän erilaiseen väritykseen.

Ylipäätään Brysselin kirkot oli jostain syystä niin mielenkiintosia, että poikkesin sisälle yhteen jos toiseenkin avoimeen kirkkoon. En tiedä oliko syynä se yksinmatkustamisen vapaus, jolloin ei tarvitse shoppailujen lomassa kellekään ujosti ehdottaa, että käytäiskö kattomassa tota toisenlaistakin kulttuuripuolta. Oli miten oli, niin Brysselistä löytyvät kirkot olivat jo arkkitehtuurisestikin niin näyttäviä, että oli oikeesti mielenkiintosta nähdä nämä rakennukset myös sisältäpäin. Vähän kyllä joissain paikoissa ärsytti se tuotteiden kaupustelu sisällä, mutta hyvään tarkoitukseen nekin rahat menee, joten eipä siinä sitten. Kiva oli kuitenkin käydä tällaistakin puolta tsekkaamassa ulkomailla!

IMG_4502 IMG_4509 IMG_4518

Palace Royal eli suomeksi Palatsiaukio oli näkemisen arvoinen paikka. Mulle tuli tosi kovat Rooma-vibat noista rakennuksen edessä olevista pylväistä, ja ehkä siksin tykästyin paikkaan niin kovin. Aukiolla kuitenkin tuli ekan kerran vähän oudot tuntemukset ja pieni koti-ikävä iski pintaan, ja syykin oli aika selkeä. Siellä nimittäin partioi joukko raskaasti aseistettuja poliiseja täydessä puolustusvalmiudessa. Tämä ei kuulemma ole mitenkään harvinaista edes Brysselissä tai muissakaan pääkaupungeissa tällä hetkellä, mutta jotenkin asemiehiä katsellessa tuli itelle vähän paha olo. Varovainen on syytä olla, mutta siinä vaiheessa alkoi miettimään, että onko tää oikeesti sellainen paikka, johon on syytä odottaa iskua. Ja mihin tää maailma ylipäätään on menossa, kun tällaisiin varotoimenpiteisiin täytyy ryhtyä... Koti-ikävä nousi pintaan siis tosiaan siksi, etten osaisi Suomessa kuvitella tällaisia juttuja vielä olevan, luojan kiitos kyllä siitä.

Tämän pytingin seinään oli tosiaan kirjoiteltu all you need is love ja peace tyylisiä tekstejä, joiden tarkoitus selvisi mulle vasta myöhemmin. Kuulemma ne tekstit oli raapustettu seiniin sen terrori-iskun jälkeen. Tää oli musta jotenkin taas kaunis ajatus, että brysseliläiset oli kokoontunut Palace Royalille ja jättänyt tsemppiviestinsä liiduilla seinään. Tällaisista jutuista tulee taas parempi fiilis. Pääsinpä todistamaan ohimennen myös viimeisessä kuvassa näkyvää rakkauden osoitusta, oli kyllä ihan kiva miljöö tähän valittu! Palatsinaukion takaa muuten jatkui Brysselin tunnelmalliset pikkukadut, eli jos sellaisten bongailu kiinnostaa niin tässä hyvä mahdollisuus lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

IMG_4530 IMG_4524 IMG_4527
IMG_4538

Bryssel on kokonaisuudessaan oikein kiva ja kaunis kaupunki. Mä tykkään itse tosi paljon vaan kierrellä katuja ja kattella taloja, jotka on ulkomailla yleensä niin kovin erilaisia mihin on kotimaassa tottunut. Musta on kiva fiilistellä pitkin katuja ja nähdä niin turistien intoilua kuin paikallistenkin elämää. Brysselissä tietenkin piti käydä maistamassa myös Belgian yhtä tunnetuimmista herkuista, eli ältsimakeeta vohvelia, ja olikin ihan hauskaa istua kahvilassa ja kattella kadulla olevaa menoa. Vanhoja tunnelmallisia katuja, uudempia hohtavia rakennuksia, kaduilla näkyviä bisnesmiehiä sekä tavallisia kadun tallaajia. Edes paria ekaa päivää sävyttänyt sade ei pilannut mun matkaani millään. Brysselille annettakoon kaiken kaikkiaan ihan hyvät pisteet! Jatketaan sen kaupungin tutustumiseen tulevissa postauksissa, kuvia riittää vielä jonkun verran. 

28.4.2017

MUUTAN ULKOMAILLE - TAAS

Tosiaan, oon jälleen kerran karistamassa kotimaan pölyt tai ikkunasta ulos vilkaistessa pikemminkin lumihiutaleet jaloistani, ja suuntaamassa vähän isomman matkalaukun kanssa ulkomaille. Muutto tapahtuu jo niinkin pian, kuin ensi viikolla! Herranjee, maanantaina lähdetään tavaroiden kanssa rajan yli ja tiistaina alotellaankin elämä jo uudessa maassa. Sain tämän uutisen varmistettua kaksi kuukautta sitten, mutta jotenkin on jääny puhe tästä vähän vähemmälle. Kerrotaas nyt sitten lisää!

Uusi asuinmaani tulee tällä kertaa olemaan siis Ruotsi, ja kaupunkina toimii mikäs muukaan kuin Tukholma. Tällä kertaa muuttomatka on siis lyhyt, mutta se ei poista sitä faktaa, että ulkomaille tässä ollaan taas muuttamassa. Ja mä oon niin innoissani tästä! Oon käynyt Tukholmassa kahdesti, ja tykkään kyseisestä kaupungista oikein kovasti. Oikeestaan en tiedä näin äkkiseltään ketään, jota Tukholmasti ei pitäisi! Kaupunki on siis ihana ja kielikin aika tuttu, tosin petrattavaa on vielä paljon.

Se, mikä tästä Tukholmaan muutosta tekee vielä parempaa, on sinne lähtemisen syy. Sain nimittäin töitä sieltä, enkä mitä tahansa duunia vaan oman alani työharjoittelupaikan. Mulla on allekirjoitettuna viiden kuukauden työsopimus toimitusharjoittelijaksi erääseen sanomalehteen. Jutut kirjoitetaan suomeksi, mutta kaikki muu työ tehdään pääasiassa ruotsiksi. Opiskelen siis viestintää ja unelmani olisi toimia juurikin toimittajana, joten tää tilaisuus on ihan sanoinkuvaamattoman mahtava mulle. Mun koulutukseen ei siis kuulu harjoittelua, en saa tähän mitään tukea ja ihan itse olen alusta loppuun asti työpaikan hankkimisen hoitanut - kyse on siis tosiaan ihan oikeesta duunipaikasta. Oon innoissani siis saadessani ensimmäisen oman alan työpaikan!

Jännittää hirveesti, mutta positiivisella tavalla. Musta tuntuu, että tää on niin hyvä juttu mulle just nyt kun voi vaan olla. Maisemanvaihto on tervetullut niiden fiilisten jälkeen, mistä viime postauksessakin kirjoittelin. Ruotsi on tarvittaessa lähellä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana Suomesta. Mulla on kämppäkin odottamassa siellä hyvältä alueelta, eli sitäkään ei tarvii stressata. Positiivisilla fiiliksillä otan siis tän muutoksen vastaan, ja ens viikolla sitä jo mennään! Huhhuh, on tää elämä joskus vaan aika jännää.

IMG_3412

26.4.2017

VIIME AIKOINA

Viime aikoina mun olo on ollut aika kummallinen ja sekava. Oon ollut Suomessa nyt kaksi kuukautta ja yhden viikon vaihdon jälkeen, ja paluu on ollut oikeestaan vielä vaikeampaa kuin kuvittelin. Tuntuu, että oisin ollu vieläkin täällä vasta pari viikkoa. Mulla on ollut koko tän ajan vähän sekava fiilis päässä, niin kuin en saisi mistään kunnolla kiinni. Ei samanlainen utuinen olo kun Keniassa asumisen jälkeen, jollon en oikeen hahmottanut missä maassa asua ja miten. Nyt koen enemmän hämillisyyttä siitä, miten mun pitäisi suhtautua kaikkiin muutoksiin mitä elämässä tapahtuu ja miten saisin pidettyä niistä positiivisista jutuista kiinni.

DSC_0473

Jos vertaa tämän hetkistä tilannetta siihen, miten asiat olivat tarkalleen vuosi sitten, niin harppaus on todella suuri. Eri kämppä, eri tyypit joita näki päivittäin, eri kuviot, eri ajatukset, eri perhosia vatsassa aiheuttava tyyppi, eri tulevan kesän suunnitelmat, eri huolet ja murheet. Viime kevät tuntuu niin kaukaiselta, koska en tunnista paljoakaan samoja asioita tässä hetkessä. Tänä keväänä heti Suomeen palattuani mulla on pyörinyt mielessä yksi todella iso asia, mikä on syrjäyttänyt kaikki muut ajatukset taka-alalle ja tehnyt musta poissaolevan. Yhden asian oon kuitenkin oppinut: puhumisen tärkeyden. Jos jokin painaa mieltä, niin puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Oikeat ystävät eivät vähättele sun huolta tai tarvetta puhua, vaan helpottaa oloas kun ottaa osan taakasta sun harteiltasi pois. Tällanen pieni elämänohjesaarna tähän väliin, hupsista.

Teinkin pienen irtioton ja buukkasin naurettavan halpat lentoliput itselleni Saksaan, jossa vietinkin noin yksitoista päivää. Ja ai jessus että se teki hyvää. Toki stressiä sielläkin aiheutti muun muassa kotiin unohtunut tietokoneen laturi ja wifin puute, josta syystä instagramin päivittely onnistui mutta opiskeluhommia oli mahdotonta tehdä. Mutta lopulta en jaksanu enää vaan välittää siitäkään - halusin vaan hengittää vapaasti ilman omituisia fiiliksiä. Ja olihan mulla mahtavaa aikaa; poikaystävän kanssa hengailu muutenkin kuin Skypen välityksellä ja ajanvietto kaveriporukassa, jossa on pelkästään positiivista ilmapiiriä toi kyllä hymyn kasvoille. Iltasin kapeaan sänkyyn lämpimän kyljen viereen käpertyessä fiilis ei ollu sekava, vaan onnellinen. Tätä tunnetilaa oon taas yrittänyt säilyttää koti-Suomessa ollessani, vaikka välillä tuntuu vaikeelta monen muun asian mennessä päin takapuolta. Oon kuitenkin älyttömän ilonen ja kiitollinen siitä, että oon lähentynyt muutaman ystävän kanssa hurjasti ja löytänyt uusia tyyppejä, jotka tuo mun elämään just sitä valoa ja iloa, jotka tekee elämästä niin paljon kivempaa.

DSC_0476

Yksi asia, mitä oon kerennyt myös miettiä tässä ihan muutamankin hyvän tovin, on tää kummallinen piilokiusaus, jota on taas alkanut yhtäkkiä näkymään ihan joka puolella internetin ja somen maailmaa. Aloin pohtimaan tätä asiaa kunnolla, kun luin tän Annika Ollilan postauksen. Oon itekin huomannut, että niin yleisesti valtakunnallisella tasolla kuin ihan mun omassa ympäristössäni kiusaaminen on jotenkin tuntunut yleistyneen hullun paljon. Kirjotellaan negatiivisia asioita muista ihmisistä nettiin ja ainakin täällä yliopistopiireissä Jodeliin, kuiskitaan selän takana toisten asioita, raaditaan ja pohditaan niitä ja pistetään toki omat olettamukset kiertämään eteenpäin täysin faktoina... Ja tällaista tekee nyt ihan aikuiset ihmiset, ei hormonimyllerryksissä pyöriskelevät epävarmat teinit. Mitä tää oikein on? Ei kukaan ainakaan enää näin päälle parikymppisenä myönnä itselleen olevansa kiusaaja, mutta sitä shittiä jaksetaan puhua muista ihmisistä ja luoda toisten mieliin negatiivisia mielikuvia tyypistä, joka ei välttämättä ole tietoisesti muille mitään pahaa tarkottanut. Miksi hitossa pitää puhua negatiiviseen sävyyn muista, vetää omia johtopäätöksiään ja jakaa niitä eteenpäin kylväen tarkoituksellisesti sitä huonoa ilmapiiriä ympärilleen? Onko sitten jotenkin ite parempi ihminen, kun on löytänyt epäkohtia muiden elämistä? Mä en vaan käsitä tällasta, tekis mieli vaan huutaa ääneen että aikuiset ihmiset, huolehtikaa omista asioistanne ja lopettakaa tollanen lapsellinen käytös ja muiden elämistä ikävään sävyyn juoruilu. Avautuminen much, mutta kun en oo taas ihan ainoa omassakaan kaveripiirissäni, joka on tän asian huomannut ja saahan netistäkin joka päivä lukea jotain besserwissereiden lahjakkaita analyyseja muiden elämistä. Käsi ylös kuka muu on kyllästynyt tähän. Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always. on tällä hetkellä noussut mun lemppariquoteksi, koska se on vaan sataprosenttisen totta. Tajuispa vaan kaikki sen ja muiden haukkumisen sijasta keskittyisi korjaamaan omassa elämässään asioita, joihin eivät ole tyytyväisiä. Peace and love kaikille, ollaan toistemme kavereita please <3

DSC_0482