Sivut

31.5.2017

BLOGI YKSI VUOTTA!

Muutama päivä sitten mun blogille tuli merkkipäivä vastaan, sillä Laura Linnea –sivusto on ollut pystyssä nyt yhden vuoden ajan! Jotenkin tuntuu, että onko siitä tosiaan vasta vuosi kun julkaisin tänne ensimmäisen postaukseni. Varmaan tuo tunne johtuu osittain siitä, että ennen tätä nykyistä blogia kirjottelin muutaman vuoden Poropostia-nimiseen blogiini, joten täällä postauksien maailmassa oon ollut jo reilusti pidempään.


Entinen blogini oli hyvin sekalainen lifestyle-sotku, jonka täysi harrastelijamaisuus ja kaikesta paistava amatööriys ei vaan motivoinut enää kirjoittelemaan ahkerasti. En kuitenkaan halunnut poistua bloggerista kokonaan, koska tykkään lukea blogeja ja tuottaa myös itse sisältöä. Keniaan muuton lähestyessä näin loistavan raon aloittaa bloggaamisen uudestaan. Vaikka tätä itsepäisesti lifestyle-blogiksi kutsunkin, niin selkeä painotus on ollut matkustelussa, tai oikeastaan vielä enemmän ulkomailla asumisessa. Bloggaaminen on tuntunut itestä paljon helpommalta, kun on ollut koko ajan mukana se selkeä suuntaus, minkä ympärillä blogi pyörii.



Ihka ensimmäinen postaukseni oli otsikolla Matkakuumetta… ja kertoi blogin avaamisesta summaten mun vanhoja ulkomaanmatkoja. Kerroin siinä myös silloin vielä edessä häämöttävästä vapaaehtoistyöstä Keniassa ja vaihto-opiskelusta Saksassa, joista varsinkin ensimmäisestä kertominen oli mun suurin syy ja motivaatio avata koko blogi.

KOLME ENITEN LUETUINTA



Ruoka tehdään kaasulämmittimen avulla keittiön lattialla, ja kaasun ollessa loppu kokataan avotulella, sillä kaasupullot on aika hintavia eikä niitä oo aina varaa ostaa. Juoksevan veden puuttuessa kädet pestään niin, että toinen kaataa kupista vettä isompaan vatiin, ja toinen pesee kätensä siinä vesinorossa.

Eniten luettu postaus on ollut selkeästi Eläminen Ukundassa, jossa kerroin reilu kuukauden Keniassa asumisen jälkeen siellä elämisen peruskäytännöistä. Olin saanut siihen mennessä omalta tuttavapiiriltäni suht paljon kyselyitä paikallisista käytännöistä ja tavoista, ja ajattelin niiden tiivistämisen yhteen postaukseen olevan kätevää. Ja kyllähän se olikin – postaus on avattu tällä hetkellä 800 kertaa, joka on mun pikkublogille todella kunnioitettava määrä. Jaoin tän myös mun omalla Facebook-seinälläni, jonne sainkin sitten kommentteja kavereilta, että huhheijaa miten erilaista siellä on. Sekin kyllä piti täysin paikkaansa. :D



Keniassa se pelko oli arkipäivästä, joka päivä läsnä jollain tasolla. Sitä vihasi, siitä ois ollut tarvetta puhua, siitä ei pystynyt kertomaan kellekään, ja lopulta siihen turtui.

Toisteksi luetuin postaus on Se asia, josta en voinut puhua ääneen. Tätä viime marraskuussa julkaistua postausta pyörittelen mielessäni monta kuukautta, ennen kuin puin sen sanoiksi ja keräsin rohkeutta julkaisemiseen. Postauksessa palataan takaisin Afrikkaan ja sen varjoisempiin puoliin – siihen, miten paljon pelkotila kulki mukana läpi jokaisen päivän. Jokapäiväinen pelossa eläminen oli jo Keniassa asia, jota oli pakko ajatella ja varsinkin tuntea, mutta jolle ei halunnut antaa liikaa valtaa eikä näin myöskään käsitellä asiaa. En kokenut voivani kuitenkaan vielä Afrikassa ollessani puhua tosta aiheesta yhtään Suomeen päin privaatisti enkä blogissa, sillä en halunnut aiheuttaa huolta kellekään. Rehellisesti sanottuna ajattelin todella paljon tässä asiassa mun äitiä, jolla oli tietenkin kova huoli tyttärestään ja jolle en halunnut aiheuttaa lisää harmaita hiuksia kertomalla epämääräisiä tarinoita pelontuntemuksista ja niihin johtaneista syistä. Jälkikäteen tän postauksen kirjoittaminen ja julkaiseminen oli tosi terapeuttista, kun sain asiat vihdoin ulos itsestäni ja uskalsin puhua niistä ääneen, vaikka pelkäsikin vastaanottoa. Sain tästä kuitenkin pelkkää positiivista palautetta, mikä helpotti omaa oloa ja olinkin tyytyväinen postaukseen ja siihen, että saan blogiin näitä asioita purkaa.



Kuljettajien kesken tuli ihan kunnon nyrkkitappelu, ja siinä rytäkässä yhestä matatusta hajosi peili. Kummallista kyllä, kuskit sai keskenään aikaan isomman riidan siitä hajonneesta peilistä kuin siitä, että ne oli just vedelly toisiaan turpaan. Että ilmeisesti on pienempi paha murtaa toisen nenä kun rikkoa toisen omaisuutta.

Kolmanneksi luetuimmaksi nousee yksi ihan ekoista postauksista, Ensikosketus Keniaan. Nimensä mukaisesti olin juuri ehtinyt saapua Keniaan ja muutaman päivän oleskelun jälkeen kerroin ensikosketuksesta tähän uuteen ja niin kovin erilaiseen maahan. Silloin olin vielä ollut vaan Nairobissa enkä edes vielä Ukundassa, johon myöhemmin kotini tein. Muistan mulla olleen koko ajan tosi epätodellinen olo ja kirjottelin postaukseenkin vähän sekalaisesti vaan kaikkea mitä mieleen juolahti. Ensimmäinen ajatusvyöry uudesta kotimantereesta valutettiin tähän postaukseen, ja se on omasta mielestäni ainakin näin jälkikäteen luettuna aika mielenkiintoista juttua, vaikka täysin pintaraapaisu kaikkeen onkin.

VÄHITEN LUETTU



Mä kerkesin pyörähtää muutamaan otteeseen Hildesheimin ja Hannoverin markkinoilla, mutta koska en sen kummempi etukäteisjoulufiilistelijä ole, niin kahden kaupungin toreilla pyöriminen riitti vallan mainiosti. Markkinoilla oli hullun paljon pieniä kojuja, joissa myytiin kaikkea pientä kivaa enemmän tai vähemmän jouluun ja Saksaan liittyvää tavaraa ja pienempää sälää.

Jos kerran luetellaan suosituimmat postaukset, niin paljastetaan myös ne vähemmän kunniaa keränneet tuotokset. Vähiten lukukertoja on saanut Weihnachtsmarkt -postaus Saksan joulumarkkinoista. En oikeastaan osaa sanoa mitään erityistä syytä, miksi tämä postaus ei ole lukijoiden kiinnostusta herättänyt. Omasta mielestäni postaus on ihan keskitasoa, mutta tää on tosiaan avattu vaan 13 kertaa, eli ihan selkeästi keskimääräistä vähemmän.

OMA SUOSIKKI



Jotenkin elämä Suomessa tuntuu rullaavan niin tasasesti ja ilman ihan oikeita ongelmia. Tuntuu, että tää koko maa on niin lamaantunut omaan hyvinvointiinsa. Tiedän, että tää ajatusmaailma ja varsinkin sen ääneen sanominen ärsyttää monia – muakin ärsytti aikasemmin. Mut elettyäni pari kuukautta tuolla sekasorron keskellä, jossa jokanen kuluva tunti saatto tuoda mukanaan ihan oikeasti elämää mullistavia yllätyksiä ja mikään ei ikinä mennyt suunnitelmien mukaan, tuntuu musta vaan tää kotimaan järjestelmällisyys ja säntillisyys jotenkin niin hirveen utopistiselta.

Täysin omaa suosikkipostausta ei ole helppo valita, koska jokaisen postauksen tekemiseen liittyy eräänlainen prosessi. On niin saatanan mukavaa kun saa kimaltaa –postaukseen oon kuitenkin erityisen tyytyväinen. Kirjotin kyseiseen tekstiin ajatuksiani ja tuntojani Suomeen paluusta, lähinnä kummallisista tuntemuksistani meidän omasta rakkaasta yhteiskunnasta. Keniassa asuminen muutti mun ajatusmaailmaa paljon, ja tähän postaukseen purin ajatuksiani selventääkseni niitä omassakin päässä. Lopputulos oli aika hyvä, ja Facebookiin tämän linkittäessäni sain kivasti myös keskustelua aikaan. Onnistunut teksti siis!



Blogissa on tällä hetkellä yhteensä 14 073 katselukertaa kerääntynyt vuoden aikana. Toi luku kasvaa joka päivä epätasaisen tasaisesti, ja oon itse lukemiin vallan tyytyväinen. Eniten käyntikertoja mulle tuli selkeästi blogin alkuaikana, jolloin olin Keniassa ja postailin siellä elämiseen liittyvistä asioista. Mun mielestä on täysin loogista, että silloin käyntikerratkin olivat huipussaan – olihan elämästä Keniassa varmasti mielenkiintoista lukea. Omakin bloggausmotivaatio oli silloin todella suuri, sillä ajatusten purkaminen nettiin oli niin uudenlaisessa ympäristössä myös aika terapeuttista mulle. Blogi oli ikään kuin päiväkirja, jolta sai myös vastakaikua – vaikka ne yksityisimmät mietteet jätinkin ihan sen oikean päiväkirjan kansien sisälle. Aluksi mun blogia luki varmaan vaan sukulaiset ja kaverit, mutta oon saanut koko ajan kuulla lisää toinen toistaan yllättävämpiä nimiä, jotka jotain kautta on mun blogin pariin eksynyt. Oli ne sitten vanhempieni entisiä työkavereita tai mun lukion luokkakavereideni sisaruksia ketkä ovat jollain tapaa ilmaisseet blogiani lukevansa, niin oon kyllä ilahtunut joka kerta uudesta tyypistä kuullessani. Musta on niin älyttömän kiva, että mun jutut kiinnostaa!

Blogi on mulle kiva harrastus, jota toteutan täysin omien aikataulujeni ja mielenliikkeideni mukaisesti. Jos jotain blogiunelmia itselleni nimeäisin, niin oishan se ihan siistiä, että saisin jotain etuja matkoilleni blogin kautta. Kuitenkin matkailuun ja ulkomailla asumiseen painottuva blogi on kyseessä, ja nykyajan blogimaailmassa yhteistyöt alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Olisi siis mullekin mieleistä saada blogi yhteistyöllä kytkettyä jotenkin matkusteluihin vielä enemmän. Esimerkiksi alennukset majoituspaikoista tai jonkun yhteistyökumppanin järkkäämät uudet kokemukset ja tapahtumat matkojen yhteydessä olisi kivoja juttuja saavuttaa. Tämän tyyppisistä haaveista ei yleisesti tunnu olevan kauhean sopivaa puhua ääneen, mutta mä pyrin bloginkin puolella rehellisyyteen ja aitouteen, enkä niiden nimissä voi sanoa kieltäytyväni tuollasista mahdollisuuksista. Suurempi tavoite ja unelma mulla blogille on kuitenkin vaan saada lisää mun jutuista kiinnostuneita tyyppejä tänne! En halua lukijoita vaan lukijamäärän nostamisen vuoksi, vaan yksi parhaista asioista blogin pitämisessä on kommenttiboksissa käydyt keskustelut. Samanhenkisten tyyppien löytäminen tai erilaisten, perusteltujen mielipiteiden kuunteleminen on jotenkin todella antoisaa. Kommenttiboksin lisäksi hyviä keskusteluja on käyty myös Facebookin puolella, minne välillä linkitän postauksiani. Lisäksi oon saanut yhteydenottoja ihan henkilökohtaisesti mun ei-läheisiltä kavereilta ja ihan tuntemattomiltakin tyypeiltä, jotka on kiinnostuneet mun blogista ja halunneet kertoa sen mulle ja mahdollisesti kysyä jotain lisää. Nää kaikki jutut tekee mut kyllä niin iloseksi ja motivoi jatkamaan bloggaamista!

Tällainen on siis Laura Linnea –blogin yksivuotinen taival. Kuten sanottua, te lukijat ja blogissani kävijät ootte olleet tärkeä osa tätäkin polkua. Siksi haluisinkin päästää nyt myös teidät ääneen! Mikä on ollut teidän suosikkipostauksenne tämän yhden vuoden aikana? Miksi te ootte vielä siellä mukana, ja millaset jutut saa teidät kaikkein varmimmin myös pysymään mun matkassa? Usea lukija varmasti bloggaa itsekin, jaatteko te mun ajatuksiani bloggaamisesta? Sana on vapaa kommenttiboksin puolella :)

Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja nähdään uusien postausten parissa! <3

13.5.2017

IN LOVE WITH MY NEW CITY

1 3 4 5 6 7 8

Niin kuin otsikkokin jo kertoo, Tukholma on vienyt mun sydämen. Ja mitä mä oon asunu täällä, puoltoista viikkoa? Kertoo tän kaupungin ihanuudesta, kun nyt jo oon ihan myyty. Tietenkin rakkautta kaupunkia kohtaan lisää se, että tykkään mun duunista täällä, vaikka välillä alkukankeuden keskellä repiikin hiuksia päästään. Perjantaina juttukeikalla ollessani jututin muita Tukholmaan muuttaneita about omaa ikäluokkaani olevia ihmisiä, ja heidän luetellessa tän kaupungin ja maan hyviä puolia kuuntelin aivan lumoutuneena. Nyt alkaa ehkä mennä jo vähän ylisanojen puolelle, mut minkäs sille mahtaa, kun nää speksit ympärillä on vaan niin kivat. Tukholmassa on mun mielestä jotenkin lämpimämpi ja avoimempi tunnelma, mitä oon aiemmissa tai ainakaan Suomen kaupungeissa kokenut. Eiköhän tää ylistyspuhe nyt ala jo riittämään, mun pointti varmaan tuli jo selväksi. Vaikka kulunut viikko on ollut raskas, niin tää vastaanottavainen kaupunki on helpottanut mun oloa ihan jo sillä, että kotoisammassa paikassa asiat ei tunnu niin vaikeilta, kuin mitä uppo-outo ympäristö aiheuttaisi. Toki tääkin paikka on mulle vielä vieras ja menee aikaa oppia näille käytännön tavoille, ja välillä turhauttaa, mutta kaupunki on kuitenkin ihanan viihtysä.


Reaaliaikaisemmin mun kuulumisia ja Tukholma-maisemia voi seurata instagramissa nimellä laurahelini !

11.5.2017

VAPPU 2017

Heippa! Tää onkin ensimmäinen postaus, jonka kirjoittelen täältä uudesta kodista käsin. Tukholmassa on nyt tullut asuttua reilu viikon verran, ja pikkuhiljaa alkaa käytännöt järjestelyt olemaan hanskassa. Nyt voi siis alkaa keskittymään alkuhämmenysten jälkeen Tukholmaan tutustumiseen ja tietenkin uuteen työhön, joka on jo osoittautunut kaikkine haasteineenkin täysin mun omaksi jutuksi. Muuten tää viikko on kulkenut aika raskaamman puoleisesti maanantaina Suomesta kantautuneiden suru-uutisten takia. Tässä on menty aika vaikeissa fiiliksissä pari päivää, ja oonkin tuhtatkertaisesti huojentuneempi kuin ikinä siitä ilosta, että mun poikaystävä tulee tänne viikonlopuksi. Sitä todellakin odotellessa!

Heitetään tähän väliin kuitenkin ihan pienet vappumuistelot. Kaikki kollaasit tosin näyttää suht samalta, sillä tällä kertaa mä ihan tosissani keskityin täysin ystävieni seurasta nauttimiseen enkä puhelimen räpläämiseen. Jotain kuitenkin jäi kameran rullaan, joten kattellaanpa niitä sitten seuraavaksi!

1

Mun vappu alko jo perinteeksi muodostuneella vappuradiolla! Käytiin kaverini kanssa pitämässä parin tunnin show yliopiston vappuradiossa, ja saatiin tänäkin vuonna pelkkää positiivista palautetta ohjelmasta. Tästä vappuperinteestä mä tykkään! || Mun ekana vappubiletysiltana satuin olemaan kuumeessa, mutten halunnu missata pippaloita. Otin siis homman vähäalkoholisesti ja lähdin pitämään hauskaa kavereiden kanssa, ja siinä kyllä onnistuttiinkin. || Siiriä on aina yhtä kiva nähdä, kunpa vaan olis enemmän aikaa treffailla tän tytön kanssa <3 || Lempparitapahtuma tänä vappuna oli ehdottomasti Harry Potter-sitsit, joita itsekin olin järkkäämässä. Kuka nyt oikeesti ei haluais mennä yhden illan ajaksi Tylypahkaan!?

cats

Lisää ihania tyttöjä molemmissa kuvissa <3 Oon kyllä niin ilonen näistäkin ihmisistä, mahtavaa kun on saanu keräiltyä niitä hyviä tyyppejä mukaan elämäänsä! || Tänä vappuna en ehtiny lakkia käyttää muuten kuin selfietä ottaessani. Tosin toi myssy ei vaan voi näyttää kovin pukevalta kenenkään päässä, joten ei ollu varmaankaan suuri menetys. :D || Tiettekste ku katotte kuvia jostain tyypistä, ja mietitte että tässä on nyt sitä kuuluisaa puhdasta lovee? Mä tiedän.

3


Tän tyylisiä kuvia mulla löytyy puhelimesta varmaan eniten. Opiskelijavappu kiteytyy aika hyvin kyllä haalareihin ja halpaan siideriin. :D || HP-sitsien rekvisiittaa. Tollasiin bileisiin pitää kyllä päästä vielä uudestaan! || En kyllä tiiä miten tää kuva on kahteen kollaasiin päätynyt. Oon muuten ihan vakuuttava tylypahkalainen ton ylipitkän kravaatin kanssa, enkös? || Fiilikset vappuputken jälkeen kun omaa bilepöhöttynyttä naamansa ei voi kattoa ilman filtteriä. :D

1.5.2017

SUNNY MEMORIES

IMG_3267 IMG_3242 IMG_3227 2 IMG_3518 5 IMG_3282 IMG_3292 IMG_3585 IMG_3769 IMG_3337 3 IMG_3298

Tällanen kuvapläjäys Kanarialta tähän väliin. Onko siellä muita, kenellä ois vähän aurinkokuumetta ilmassa? Olisi niin ihana päästä hetkeksi shortsit jalassa ja olkapäät paljaana kävelemään kaduille auringon lämmittäessä ihoa. Siksi näiden viime marraskuisten kuvien sekaan onkin kiva sukeltaa hetkeksi ja fiilistellä Kanarian lämpöä ja vapautunutta tunnelmaa. Toivotaan, että tänne pohjoseenkin ilmestyy kohta kesäilmat mieltä kohottamaan, mulla on ainakin vahva tunne että kuukauden sisään päästään jo terassikeleistä nauttimaan!