Sivut

22.8.2017

ALL KIND OF STUFF

Viime viikolla olin aika kiireinen ja paikoin myös stressaantunut. Vaikkei mitään erityistä tarkemmin mietittynä tapahtunutkaan, niin silti tuntui, että koko viikko oli täynnä kaikkea. Bloggaussuunnitelmat menivät uusiksi ajanpuutteen vuoksi ja postailin vähemmän kuin etukäteen ajattelin. Taisin olla myös aika hermot kireällä viime viikon, mikä vaikutti puolestaan noh, kaikkeen. Hassua silti, että vaikka oon kuin jännittynyt ja kireällä päällä, niin ikinä mun kokonainen päivä ei ole pilalla. Aina jossain vaiheessa päivää löydän itseni hyvältä tai ainakin paremmalta tuulelta - jos ei muuta, niin illalla rentoutuessani hyvän tv-sarjan tai kirjan parissa. Kerron nyt vähän, mitkä asiat on mut viime viikolla pitäneet kiireisenä tai muuten pyörineet mielessäni. Näissä ei tietenkään ole aina koko totuus, vaan pieniä paloja mun viimeaikaisesta arjestani.

kulttuurifestivaali tukholma 1

Julkaisin blogissa aiemmin Ärsyttävintä ulkomailla asuessa -postauksen, jonka linkitin tapani mukaan myös somessa pariin paikkaan. Yhdessä Facebook-ryhmässä tämän postauksen alle vyöryikin aikamoinen kommenttitulva, sillä viestejä oli lopulta ketjussa yli 90 kappaletta. Eivätkä kaikki tosiaan niistä olleet mitään positiivisia. Haluan tietenkin herättää ajatuksia ja keskustelua postauksillani, ja siksi tyyliini kuuluukin kirjoittaa niitä kärkkäämpään sävyyn. En myöskään kirjoita perään mitään pyöristelyitä ja pehmennyksiä, koska en niitä itsekään tykkää lukea, ja jotenkin oletan ihmisten omaavan medialukutaitoa. Eihän kukaan nyt voi ajatella mun oikeasti katsovan asioita kapeakatseisesti vain sillä perusteella, että yhdessä postauksessa haluan korostaa jotain tiettyjä piirteitä? No, näköjään voi. Tää on koettu aiemminkin ja nyt sain taas isompaa kakkavyöryä niskaan, ja se ihan todella pisti miettimään. Vaikka kommentit eivät olleet mitään henkilökohtaisuuksiin menemistä tai suoraa haukkumista, ja joukossa oli myös mua emppaavia ihania tyyppejä, niin kritiikki meni jonkin verran syvälle sisuksiin. Tajusin, kuinka hankalaa julkisesti kirjoittaminen on, ja kuinka paljon huonoa palautetta voi oikein joutua kestämään. Enkä oikeestaan tiedä, onko musta siihen. Kirjoittaminen on mulle todella tärkeä ja vapauttava harrastus, mutta omien ajatusten julkisesti riepoteltavaksi pistäminen on pelottavaa. Jos jo tällainen tiukempi palaute ja muutama tyrmäys sai mut voimaan pahoin, niin entä sitten ne mahdollisesti edessä olevat oikeasti ilkeät kommentit? Onneksi kaikkea negatiivista vastaan on aina useampi positiivinen, ja oonkin viime aikoina saanut paljon mieltä lämmittäviä kommentteja myös tonne alhaalla olevaan laatikkoon. Ja mun mieltä lämmittää lähes kaikki kommentit, jossa on sanottu edes yksi positiivinen asia. Kiitos siis niistä, teidän takia on kivempi jatkaa bloggaamista viikosta toiseen. <3

kulttuurifestivaali tukholma 2

Jatketaan kirjoitusteemalla. Teen tällä hetkellä toimittajan töitä kokopäiväisenä sanomalehdessä, ja luonnollisesti teen paljon haastatteluja ja minun kirjoittamiani juttuja julkaistaan lehdessä joka viikko. Ja edelleen vähän itseäni kompaten oon tajunnut, että työkseen kirjoittaminen on oikeasti aika hankalaa. Blogin osaan pitää rennompana vapaa-ajan tekstien julkaisupaikkana, mutta töissä tekstin pitää olla sujuvaa ja artikkeleiden hyvin pohjattuja. Se fakta, että mun juttuja oikeasti luetaan lehdestä joka viikko ihailevin, kritisoivin sekä neutraalein silmin, innostuttaa sekä kauhistuttaa mua samaan aikaan. Viime viikolla koinkin töissä erään haastavan tapauksen. Vaikka haluaisin kertoa tänne yksityiskohtaisesti kaiken, niin en valitettavasti viitsi enempää tätä avata ihan siitä syystä, että työni toimittajana on julkinen ammatti, jossa myös somekuva on tärkeä. Ja muutenkin, ei se työasioista tarkkaan avautuminen kuulu työpaikan ulkopuolelle. Joka tapauksessa, vaikka mistään dramaattisesta ei ollut kyse ja mun piti vaan ensimmäistä kertaa toimittajana kohdata haastava tilanne, niin totesin vaan sen työkseen kirjoittamisen olevan välillä niin pirun hankalaa. Rakastan tota työtä ja niin kuin sanoin, kirjoittaminen on mun intohimo ja väylä toteuttaa itseäni. Mutta samalla se on luovaa työtä, joka on aina eri tavalla raskasta kun täysin ohjeiden mukaan tehtävä liukuhihnahomma. En tiedä, paljon ajatuksia vaan on pyörinyt mun päässä tätä kirjoittamista kohtaan. Mutta joka työssä on haasteensa, ja lähden tämän lehden toimituksesta sopparin päättyessä hyvin haikein mielin, eli haasteet todellakin vain kasvattavat. Onhan mulla kuitenkin ihan huippu duuni itsessään sekä just tää kyseinen työpaikka!

windows95man finskt disko 2

Yksi hermoja koetellut juttu vielä viime viikolta, ennen kuin siirrytään puhumaan ainakin yhdestä kivasta asiasta. Mä nimittäin unohdin kotiavaimet työpaikalleni viime viikolla - kahdesti. Kuinka ärsyttävää! Molemmilla kerroilla olin jo kotikadullani 35 minuutin metromatkan päästä työpaikaltani. Ei muuta kuin takaisin vaan töihin. Se itseäni harmittavin juttu tässä on se, etten hälyjen takia pääse yksin työpaikalleni, vaan jouduin vaivaamaan myös muita ihmisiä ja käännyttämään heidät kotimatkaltaan takaisin töihin vain mun unohtuneiden avainten takia. Kun en yhdestä kerrasta oppinut, niin kahdesta sitten. Nyt oon kyllä todella varma, että ne avaimet ei unohdu sinne enää ikinä. Se kuumotus ja harmitus kahdesti parin päivän sisällä koettuna oli meinaan ihan tarpeeksi noloa mulle itselleni, ja luulen, että ne avaimet ajautuu tästä lähdin sinne oikeaan laukkuun töihin jätettävän kameralaukun sijaan.

kulttuurifestivaali tukholma 5

Sitten pirteimpiin juttuihin! Viime viikolla Tukholmassa vietettiin Kulttuurifestivaaleja, joista kaikki tämänkin postauksen kuvat on otettu. Olin töissä tapahtumassa kuvaamassa ja tekemässä haastatteluja lehteen suomalaisista esiintyjistä ja osallistujista. Mulla oli ihan hurjan kivaa! Keskiviikkona fiilisteltiin päivädiskossa DJ Windows95Mania, ja viihdyin siellä hullun hyvin. Voitteko kuvitella, päivädiskossa!? Meno oli silloin jo oikeen riehakas tanssilattialla kaikenikäisten toimesta. Muutaman tunnin päästä Windows95Man soitti myös iltadiskossa. Mun ei ollut tarkoitus jäädä kuin tsekkaamaan sen diskon alku, koska olin jo väsynyt pitkästä työpäivästä. Vanhat miksatut suomi-iskelmät ja tanssilattialla vallitseva hyvä meno veivät kuitenkin mukanaan, ja vietinkin yhden hauskimmista illoista Tukholmassa. Uusi voitteko kuvitella -hetki: tanssin koko illan villisti ilman häpeää täysin selvinpäin. Yleensä oon liian tietoinen itsestäni jos en ole tuhdissa humalassa, joten irroittelu tanssilattialla on vaikeaa. Nyt kuitenkin meininki tempas mut mukaansa ja nautin täysin siemauksin tosta illasta kavereiden kanssa joraillen. Suosittelen myös Windows95Manin diskoja ihan kaikille, tollasta musiikkia kun ois aina klubeilla niin roikkuisin niissä varmaan joka viikonloppu. Eli ehkä ihan hyvä että nää on vaan spesiaalikeissejä, haha!

kulttuurifestivaali tukholma 4

Tukholman kulttuurifestareilla oli muinakin päivinä kivaa tekemistä. Työni puolesta kävin perjantaina vielä katsomassa sirkusryhmä Motosikain esityksen. Homma näytti kyllä hauskalta, vaikka en ihan loppuun asti jaksanutkaan showta seurata. Kulttuurifestivaaleilla oli myös paljon pieniä kojuja, jossa näytti olevan kaikkia kivoja juttuja. Olin siellä kierrelläni kuitenkin taas aika väsynyt työpäivän jälkeen ja ylipainavaa kameralaukkua mukanani kantaen, joten en jaksanut tarkemmin kysellä kojujen tarkoituksesta kun kukaan esittelijöistä ei oma-alotteisesti tullut niistä kertomaan telttojen ovilla pyöriessäni. Kivan näköistä festivaaleilla joka tapauksessa oli! Hyvää tunnelmaa tahdittivat tietysti esiintymässä olleet artistit. Festivaaleilla pääsi myös esimerkiksi skeittaamaan ja kokeilemaan aikidoa. Kumpaakaan en kyllä itse rohjennut kokeilla, haha. Toisella kertaa!

windows95man finskt disko 1

Oon myös miettinyt viime aikoina paljon yhtä blogiin liittyvää juttua. Oon harkinnut aloittavani kirjoittamaan blogia myös englanniksi. Suomea en tietenkään jättäisi pois, vaan blogi jatkuisi kaksikielisenä. Alunperin tein blogin sitä varten, että kaverini voisivat lukea kuulumisiani asuessani eri kaupungissa. Vaikka bloggaamiseni onkin monipuolistunut, niin edelleen tuo on yksi perustavista syistäni blogata. Nykyään mulla on kuitenkin paljon ystäviä ympäri maailmaa, joita kiinnostaisi myös lukea mun juttuja, mutta suomen kielen opettelu ymmärrettävästi on aika haastavaa eikä toi google translate nyt valitettavasti oikein toimi. Mua kiehtoisi myös uusi haaste eli englanniksi kirjoittaminen, siinä kun en kuitenkaan ole millään lailla natiivin tasolla. Haluisinkin kysellä vähän kokemuksia ja mielipiteitä ennen kahteen kieleen siirtymistä. Häiritseekö teitä lukea blogia, joka on kirjoitettu suomen lisäksi myös toisella kielellä? Ja jos joku siellä kirjoittaa blogiaan kahdella kielellä, niin miten se teidän mielestä onnistuu? Viekö kaksikielisyys blogilta paljon aikaa ja lyhentääkö se postauksissa olevaa tekstiä sen kääntämisen vaivailloisuuden tai esteettisyyden takia? Miksi kirjoitatte myös englanniksi/muuksi kieleksi? Onko teillä lukijoita ulkomailta ja miten ootte niitä saanut? Käännättekö aina kaikki postaukset, vai kirjoittatteko jotkut pelkällä suomen kielellä aiheen ollessa relevantti vain suomalaisille tai tekstin ollessa liian pitkä tai pohdiskeleva? Ylipäätään kaikkia ajatuksia kaksikielisestä blogista saa heittää, otan kokemuksia ja mielipiteitä todella mielelläni vastaan tästä aiheesta.

kulttuurifestivaali tukholma aikido 3

Siirretään katse sitten hieman lähempään tulevaisuuteen, eli tähän loppuviikkoon. Tukholmassa järjestetään torstain, perjantain ja lauantain ajan STHLM/SUOMI -tapahtuma, jossa juhlitaan satavuotiasta suomea. Oon kirjoittanut tästä töissä niin monta eri juttua, että toi äskenenkin esittely tuli suoraan takaraivosta, haha! Joka tapauksessa kuten arvata saattaa, oon myös tuolla tapahtumassa töissä ja mun päivät tulee olemaan todella pitkiä. Oon innoissani tosta tapahtumasta, mutta yhdentoista aikaa kotiin raahautuessani en varmastikaan jaksa minään päivänä laittaa tikkua ristiin blogin eteen. Koitan huomenna keretä ajastamaan teille sitä Wienin matkapostausta ja mahdollisesti myös jotain muuta, jottei blogi huutaisi tyhjyyttään koko loppuviikkoa! Tällainen pieni head up vaan tähän väliin. En koe olevani selitysvelvollinen postaustahdistani, mutta jos kerran tiedän etukäteen jo olevani hullun kiireinen, niin miksipä en siitä myös kertoisi. Toivon, että saan tehtyä teille jemmaan jotain, koska postailu on vaan niin kivaa. :D Uuden postauksen julkaiseminen on aina kutkuttavaa ja mieltä tyydyttävää, ja aina huomatessani kommenttiluvun saati sitten lukijamäärän kasvaneen yhdellä heitän pienet henkiset yläfemmat itseni kanssa. Haha, alan kuulostaa jo aika sekopäältä, mutta tää osaa olla myös todella miellyttävää hommaa.

motosikai kulttuurifestivaali tukholma

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että oon tehnyt blogilleni Facebook-sivun! Se helpottaa varsinkin niitä lukijoita, jotka eivät seuraa blogiani Bloggerin tai Bloglovinin kautta. Oon miettinyt ton sivun tekemistä vuoden päivät, mutta samalla jännittänyt sitä hulluna - mitä jos sivustani ei olisikaan tykännyt kukaan!? :D Vaikka sitä kautta seuraajia on kertynyt jo kivasti, niin arvostan jokaista tykkäystä ja tuen osoitusta ihan mitä tahansa kautta seuraavilta lukijoilta. Blogin Facebook-sivulle pääset tästä! Myös Instagramista voi seurata mun menemisiäni, sitä päivittelen aina useamman kerran viikossa. Instasta mut löytää nimellä laurahelini. Kuvien lisäksi laitan instastoryyn juttua aina välillä, eli toisin sanoen silloin kuin muistan tai tapahtuu jotain tarpeeksi mielenkiintoista kerrottavaa. Palaillaan toivottavasti nopeasti blogin puolella ja vielä nopeammin instassa!

18.8.2017

LAST PHOTOS FROM BRUSSELS

Huom. Piti julkaista Wienin postaus, mutta tuli suunnitelmanmuutos ja saatte lukea sen mahdollisimman pian! Vastaan myös teidän viime postauksen kommentteihin heti kun kerkeän! :)

IMG_4616 IMG_4620 IMG_4613 IMG_4672 IMG_4676 IMG_4651 IMG_4657 IMG_4686 IMG_4690

Vielä viimeiset kuvat Brysselistä. Sellanen vinkkaus tähän, että toi ensimmäisissä kuvissa näkyvä Pyhän Mikaelin katedraali on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. En oo eläissäni käynyt noin isossa ja näyttävässä kirkossa! Sisällä käydessä oli pakko olla vaan huuli pyöreenä ja ihastella paikan tilavuutta. Jos mut joskus kirkossa vihitään, niin paikan on ehdottomasti oltava toi, haha! No joo ehkei kuitenkaan, vaikka mun käsittääkseni Belgian kuninkaalliset tuolla vihitäänkin. Mutta siis vau, oikeesti. Vähän vau oli myös toi kahvilan vessan Jack Danielsin saippuapullo. Ja vähän vau on myös tää ihan koko kaupunki. Vanhaa ja uutta sopivasti sekasin, tunnelmallista vanhaa kaupunkia, toinen toistaan näyttävimpiä koristeellisia rakennuksia ja politiikkaa ja sivistystä huokuva kaupunginosa. Jokaiselle jotakin niin sanotusti. Hintataso Brysselissä oli aika lailla Suomen luokkaa, vähän edullisempaa ehkä. Brysseliin lähtijöiden kannattaa maistella vohveleita ja belgialaista suklaata, ja koittaa nähdä mahdollisimman laaja alue kaupungista. Brysselissä kuitenkin nähtävää riittää.

Mutta se siitä kaupungista, Bryssel alkaa olla nyt aika taputeltu mun blogin puolella! Matkapostaukset kuitenkin jatkuu muista kohteista, joissa on nyt tullut käytyä, ja näitä postauksia tipahtelee blogiin epäsäännöllisen säännöllisesti. Mitä mieltä muuten ootte siellä puolella, peukkua ylös vai alas matkustuspostauksille? Nää toimii itelle kivana muisteluna menneistä reissusta mut olisi kiva tietää, kuinka mielenkiintosta settiä nää on lukijoille. Antakaa siis palautetta siitä, onko tällaset reissupostaukset toivottua tavaraa vai ei!

14.8.2017

ÄRSYTTÄVINTÄ ULKOMAILLA ASUMISESSA

Ulkomailla asuessa törmää ärsyttäviin käytännön asioihin, joita ei osannut ajatella vielä Suomessa asuessa. Päätin listata nyt niistä muutaman, jotka ovat mun arkipäiviäni välillä hankaloittaneet tai hermojani kiristäneet. Jätin tästä pois nyt ne kaikista yleisimmät koti-ikävät ja tyhjästä aloittamisen mukana tulevat ongelmat, ja keskityin vähän yllättävämpiin käytännön juttuihin. Tässä siis neljä seikkaa, jotka ovat mun mielestä ärsyttävimpiä ulkomailla asumisessa!

hildesheim saksa 1

Ruoan löytäminen kaupoista. Oon aika tarkka siitä mitä syön arkiruoakseni. Haluan aina kaiken ruoan olevan 100% sitä mitä sen kuuluisi olla, enkä mitään einessekotuksia. Suomesta oon löytänyt vakituotteeni, mutta ulkomailla asuessa tää tuottaa paljon päänvaivaa! Uusien tuotteiden läpikoluaminen vie aina aikaa ja huomiota, mutta tuoteselosteita vieraalla kielellä lukiessa hermot on aika koetuksella. Marketit ovat joka paikassa erilaisia kuin Suomessa, ja tuotteiden löytämisessä menee myös aikaa, kun ei voi marssia tutulle hyllylle ja ostaa niitä samoja pirkkapapuja kuin aina ennenkin. Mahdollisimman puhtaan ja vegaanisen ruoan löytäminen onnistuu kotimaassa jo ilman suurempia ongelmia, mutta ulkomailla kaupassa käyntiin saa helposti kulutettua kolminkertaisen ajan. Siksi ulkomailla tuleekin syötyä paljon huonommin ja yksipuolisemmin.

Erilaisten palvelujen saaminen. Kaikki palvelut, mitkä on Suomessa ihan peruspullaa, on välillä todella turhauttavia haasteita ulkomailla asuessa. Pari viikkoa sitten uskaltauduin viimein käymään ekaa kertaa kampaajalla ulkomailla, vaikka mua jännittikin tosi paljon ilmaista asiat vieraalla kielellä vieraassa paikassa ja antaa rakkaat hiussuortuvani käsiin, jonka omistaja ei ihan täysin ymmärtänyt mua. Ja tänkin kampaamon löytämiseen meni aikaa. Pari viikkoa sitten kärsin myös ihan järkyttävän kovasta hammassärystä viisurini oikutellessa. Suomessa olisin soittanut jo akuuttipäivystykseen ja itkenyt itseni leikkaukseen, mutta täällä Ruotsissa en vaan tiennyt mitä tehdä. En taida tällä hetkellä kuulua kummankaan maan sosiaaliturvaan, joten hammaslääkärin kustannuksista ja jonotusajoista ei ollut mitään tietoa, saati sitten siitä, mihin mun olisi edes pitänyt olla yhteydessä. Sama homma pätee myös tavalliseen lääkäriin. Näissä myös byrokratia muistuttaa välillä olemassaolostaan ja saa itkemään kotimaan palvelujen helppouden perään. Vai kuinka moni Suomessa asuva on jättänyt tulehtuneen hampaan hoitamatta siksi, ettei tiennyt minne pitäisi soittaa millä kielellä ja onko edes oikeutettu hammashoitoon siinä maassa?

Ulkomaalaisen leima. Toiseen maahan muuttaessa olet aina ''se ulkomaalainen''. Vaikka puhuisit uuden maan kieltä hyvin, niin jossain vaiheessa keskustelua paikallisen epäilykset herää sun oudon sanavalinnan tai aksentin myötä. Vaikka sopeutuisit maahan loistavasti, tulee sulle kuitenkin aina uusia pieniä siihen kulttuuriin kuuluvia asioita, joita et voi etukäteen tietää ja joista saattaa tulla typerä ja yksinkertainen olo. Toisessa kulttuurissa on vaikea olla sataprosenttisen varma kaikista kirjoittamattomista säännöistä, jotka kotimaan kulttuurissa sulla on takaraivossa läpi elämäsi. Kun ulkomailla vastaantulijat tuijottaa sua pitkään, alat miettimään, pukeudutko väärin tai käyttäydytkö nyt maan tavoille sopimattomasti tai edes erikoisesti sitä tiedostamattasi. Vaikka oon iloinen ja ylpeä saadessani olla suomalainen enkä sitä ulkomailla mitenkään peittele, ois musta joskus myös kiva ihan vaan sopeutua joukkoon ja olla yksi muista. Aina ei jaksaisi olla se erilainen, jolta kysellään outoja kysymyksiä, joka ei tiedä jotain muille itsestäänselvää asiaa ja jolle joku paikallisen kielen sana on täysin tuntematon, koska vaan paikalliset tietää sen.

Kommunikaatiovaikeudet Suomeen. Eri maassa ystävien kanssa asuessa tulee helposti ongelmia, jotka johtuu vain kommunikaation vaikeudesta. Kun on tottunut näkemään kavereita päivittäin tai edes viikottain, ja jakamaan asioita kasvotusten, on yhtäkkiä pelkän puhelimen varassa oleva yhteydenpito yllättävän hankalaa. Toisten kanssa se toimii paremmin kuin toisten. Viestitellessä on helppo lukea olemattomia asioita rivien välistä, ja saattaa syntyä väärinkäsityksiä, jotka voitaisiin välttää kasvotusten keskutelemalla. Mä oon usein myös aika kiinni omissa asuinmaatani, tai lähinnä omaa arkea ja elämää uudessa maassa koskevissa asioissa. Tän takia saatan viestitellessä kuulostaa tylyltä tai välinpitämättömältä, koska en osaa asettua toisen asemaan ja olla niin mahdottoman kiinnostunut jokaisesti silmäripsen räpäytyksestä, kun samaistuminen on molemmin puolin vaikeampaa. Ulkomailla asuminen siis ainakin omalla kohdallani todellakin aiheuttaa kommunikaatiovaikeuksia Suomeen päin. Joissain ihmissuhteissa löydetään se yhteinen, uusi sävel kommunikoida ja välit ei huonone. Toiset suhteet taas ei kestä välimatkaa yhtä hyvin. Myös enemmän rajoitettu nettiyhteys vaikeuttaa kommunikaatiota ihan konkreettisesti. Vaikka ystävyyssuhde kestäisikin erossa olon, hankaloittaa sitä omalta osaltaan pahasti pätkivät soitot ja kesken hauskan tarinan katkeavat Skype-puhelut. Niistä tulee vaan turhautunut olo ja silloin pitää osata olla purkamatta turhautumista siihen toiseen ihmiseen, vaan todeta, että ensi kerralla parempi onni nettiyhteyden kanssa. Puhelujen katkaiseminen huonon verkkoyhteyden takia tuntuu olevan aina mulle kovempi pala kuin toiselle ja harmittavan pidempään, koska kyseinen puhelu saattaa olla mun päivän ainoa yhteydenottoni Suomeen päin, jolloin katkeavan puhelun jälkeen kaveri jatkaa arkitoimiaan normaalisti ja mä jään yksin vieraaseen maahan.

hildesheim saksa 2

Tuleeko muille ulkomaille oleville lisää kohtia mieleen? Osaatteko samaistua näihin vai ovatko edelliset kohdat teille ihan hepreaa? Entäs te Suomessa asuvat, ootteko koskaan ajatellu tällasia asioita?

13.8.2017

BRATISLAVA TRAVEL DIARY

Kävin kuukausi sitten pienellä kierroksella Euroopassa. Mulla oli kaksi pääkohdetta, joista toinen oli Slovakian pääkaupunki Bratislava. Slovakiaan halusin mennä itse kaupunkiin tutustumisen lisäksi siksi, että mun lapsuudenystävä Sanni on asunut siellä jo muutaman vuoden. Oon tätä ennen käynyt Bratislavassa kerran tammikuussa, mutta silloin mun visiitti jäi todella lyhyeksi matkustusongelmien takia, käsi ylös joka yllättyi matkustuksessa tulleista mutkista, kun kyseessä on minä.  Nyt halusin siis lähteä uudestaan Bratislavaan ja vähän paremmalla ajalla, jotta ehtisin rauhassa tutustua kaupunkiin ja viettää aikaa Sannin kanssa.

Saavuin Bratislavaan torstaipäivällä matkustettuani 14 tuntia bussissa, sillä matkaan olin lähtenyt Hannoverista. Pienen bussiasemasekaannuksen jälkeen löydettiin Sannin kanssa toisemme ja päästiin kiertelemään helteistä kaupunkia. Mun visiitin ajalle sattui vielä ne ''huonot ilmat'' eli alle kolmenkympin lukemat, mutta mulle nuo Keski-Euroopan auringonpaahteet riittää aina paremmin kuin hyvin.

bratislava slovakia 1 bratislava slovakia 30 bratislava slovakia 28 bratislava slovakia 27

Lähdin Bratislavasta eteenpäin sunnuntaina puolenpäivän jälkeen, ja lauantain käytin naapurimaan pääkaupunki Wieniin tutustumiseen. Ehdin siis olla vajaa kolme vuorokautta Bratislavassa ja ottamalla aivan rennosti se aika riitti mulle hyvin. Noina päivinä kierrettiin kaupunkia paljon, käytiin vanhassa kaupungissa sekä Bratislavan linnoituksella, puistoissa, kauppakeskuksessa ja noh, oikeastaan kaikessa tarpeellisessa. Sen lisäksi ehdittiin myös jutella paljon asioita halki. Tiedättekö, kun oot viimeksi nähnyt ystäväsi 6 kuukautta aiemmin ja sitä ennen taukoa näkemisestä on ollut yli viisi vuotta? Silloin sitä juttua vaan riittää ja riittää ja riittää. Ja se on kyllä huippua, että vaikka elämäntilanteet on muuttunut ja ollaan päästy todella kauas niistä 10-vuotiasta tanhutytöistä, jollasia oltiin tutustuessa, niin edelleen juttu luistaa ja meillä synkkaa niin hyvin. Meidän keskustelut ei toisaalta koskaan oo kauhean kepeitä, vaan aina päädytään puhumaan jostain elämää syvemmistä henkevistä asioista, haha. Se on musta vaan niin kivaa. No joo, tästä voisi kirjotella pitkät litaniat erikseen, mutta jos pitäydyn nyt kuitenkin tässä Bratislava-aiheessa!

Meidän päiväsaikainen kiertelyseurue koostui mun ja Sannin lisäksi myös kolmannesta tyypistä, eli reilu puolen vuoden ikäisestä sulosesta tytöstä. Saatiinkin hyvät naurut, kun Sannin lapsi otti itestään alla näkyvän selfien mun kameralla, haha. Still better selfie than your fake duck face. No ei, mutta onhan hän nyt sulonen, en kestä! :D Pysähdyttiin lounaalle tuohon Urban Deli -kahvilaan, jossa oli superkiva sisustus sisällä ja mukava terassialue ulkona, ja muutenkin paikka oli viihtyisän oloinen. Siellä oli myös wifi asiakkaiden käytössä sekä siistit vessat, joten paikka vaikutti kivalta - ainoastaan sisällä liian kovaa soiva musiikki ärsytti. Ei kuitenkaan jääty syömään tuonne, sillä listalta ei löytynyt jommalle kummalle sopivaa ruokaa. En nyt millään muista oliko gluteenittoman vai vegaanisen ruoan kanssa puutteita? Joka tapauksessa siirryttiin toiseen paikkaan juotuamme ensin tuolla kuitenkin ilmaiset vedet, joita meille ehdittiin jo tarjoilla, hehe. Syötiin myös muutamat yllättävän halvat jätskit. Ilta-aikaan halusin myös maistaa slovakialaista valkkaria, ja sekin oli yllättävän halpaa ja hyvää! Lasi talon valkkaria taisi maksaa jotain 60 sentin suuntasta, eli kauheesti ei matkabudjetti siitä venynyt. Bratislavassa oli paljon kivan olosia istuskelupaikkoja, ja jos hinnat on tuota tasoa, niin oisin voinut testata niitä useammankin pidemmällä reissulla.
  bratislava slovakia 31bratislava slovakia 18 bratislava slovakia 21 bratislava slovakia 13

Missä sitten suosittelen käymään Bratislavassa ollessa? Mun mielestä nähtävyyksiä ei mitenkään erityisen paljon löydy, ja onnistuinkin käymään aika kivasti ympäri kaupunkia olevissa paikoissa. Voin suositella kuitenkin erityisesti vanhassa kaupungissa kiertelyä, Bratislavan linnalle kiipeämistä, kaupungintalon aukiolla käymistä, Pyhän Martinuksen katedraalilla käymistä ja vaikkapa päämäärättömästi ratikassa istumista niin, että saa paremman yleiskäsityksen kaupungista. Siis tietenkin jäätelön syömisen ja viininmaistelun lisäksi. Lisäksi voin näin mututuntumalla ajatella, että yksi Bratislavan nähtävyyksistä eli UFO-ravintola voisi olla käymisen arvoinen paikka. Itse en siis siellä käynyt, mutta näin sen paikan linnan kukkuloilla kiikkuessamme. Lentävän lautasen mallinen rafla sijaistee Nový Most -sillan pylvään päässä.

Yksi mua erityisesti miellyttänyt paikka on sellainen, johon päädyin oikeastaan vahingossa odotellessani linja-autoa Wieniin. Olin menossa kurkkaamaan Pyhän Martinuksen katedraaliin sisälle, mutta en päässyt sinne, sillä kirkossa oli juuri häät alkamassa. Sen sijaan kävelin kirkon taakse oleville kujille ja kiertelin niitä ympäriinsä. Kaikki alla olevat kuvat tuota mun ja Sannin kuvaa lukuunottamatta on otettu niiltä kujilta, jonne pääsee siis ensimäisessä kuvassa näkyvän katedraalin toiselta puolelta. Toi alue oli mun mielestä tosi kiva kaikkine pienine kujineen ja värikkäine taloineen. Jotenkin tosi visuaalinen paikka, suosittelen käymään.

bratislava slovakia 16 bratislava slovakia 22 bratislava slovakia 25 bratislava slovakia 24 bratislava slovakia 20 bratislava slovakia 26

Sellanen travel diary irtosi Bratislavasta. Suunnittelen tekeväni Slovakiaa koskevat postaukset kolmessa osassa. Toinen tulee olemaan tämän postauksen kaltainen kuvapläjäys yleisesti Bratislavasta, ja yhden ajattelin omistaa tuolle Bratislavan linnassa käynnille. Mun matkapostaukset on aina aika pitkiä, mutta haluan tehdä niistä niin kattavia, että joku voi saada vinkkejä ja inspiraatiota omille reissuilleen. Lisäksi musta on hirveän kiva kertoa reissuistani teille! Ilman niitä mun blogi olisi varmaan paljon tylsempi ja ei mun näköiseni, sillä matkailu ja vieraisiin kulttuureihin tutustuminen on nykyään todella vahvasti osa mua. Vieraissa kaupungeissa on niin kiva vaan kuljeskella ympäriinsä ja kerätä tietoa sekä kokemuksia.


Onko kukaan teistä käynyt Bratislavassa? Vaikuttaako se teistä paikalta, jossa voisitte kuvitella käyvänne?

11.8.2017

WHAT HAPPENED IN LAST TWO WEEKS?

Hellurei ja hellät tunteet! Mitä teille kuuluu? Musta tuntuu, etten oo postannut i-kui-suuk-siin, vaikka edellisestä kerrasta on jopa kaksi viikkoa aikaa. En tarkoittanut pitää tällaista taukoa, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt istua alas sellaisen energian kanssa, mitä bloggailuunt tarvitaan. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet tosi kivoja, mutta samalla kuormittavia. Vaikka niistä hyvistä jutuista saa energiaa ja iloa elämään, niin samalla sitä pitkän päivän jälkeen kaatuu väsyneenä sänkyyn tai jumittaa katselemassa Netflixiä loppu illan jaksamatta keskittyä enää muuhun. Mun työ toimittajana on paitsi ihanaa ja mun unelmaduunia, niin myös juurikin kuormittavuudeltaan aika huippuluokkaa. Kun kahdeksan tuntia päivässä tekee luovaa kirjoitustyötä toimistolla, ei oikeen iltasin aivokapasiteetti riitä uuteen luovaan kirjoitustyöhön blogia varten. Onneksi tästä blogista ei tarvitse ottaa paineita enää, vaan saan kirjotella tänne sillon kuin mulla on siihen saumaa. Tietysti mitä useemmin sitä saumaa on niin sitä kivempi se on niin lukijoille kuin mulle itellenikin!

kööpenhamina köpis sorsa kööpenhamina köpis suihkulähde

Kahden viime viikon aikana olen...

♡ Käynyt Gröna Lundissa yhden suosikkilaulajistani, Alice Cooperin keikalla. Piru että oli muuten hyvä! Poisoooon!

♡ Tehnyt töitä kuin hullu lumilapiolla, ja viettänyt pitkiä päiviä toimistolla.

♡ Värjännyt hiukset. Kokeilin aiemmin pinkkiä hiusväriä ja sen lähdettyä pois pesussa jäi hinku uudelleen värjäykseen. Tällä kertaa laitoin tukkaani sävyä rose pink, jonka avulla ennestäänkin luonnonvaaleat hiukseni vaalentuivat pari astetta ja saivat kivan pinkkejä vivahteita valon osuessa niihin eri kulmista. Me gusta!

♡ Katsonut pitkästä aikaa Frendien kaikki tuotantokaudet - kahdesti.

♡ Täyttänyt 24 vuotta! Elokuun 4. on mun syntymäpäiväni, ja vieläkin vähän nieleskellen sanon uuden ikäni ihmisille. Musta tuntuu niin vanhalta! Onko pakko täyttää lisää vuosia vai voisko olla Peter Pan joka ei koskaan aikuistu?

♡ Käynyt Norrtäljessä juttukeikalla Suomi 100 -tapahtumassa.

♡ Saanut synttärikakkua ja muita herkkuja juhlan kunniaksi!

kööpenhamina  köpis punainentalo

♡ Kutsunut kaikki täällä asuvat kaverini meille viettämään sitä mun syntymäpäivää. Mulla oli ihan älyttömän kivat juhlat, viihdyin täällä ja viihdyin baarissa. Olin myös yhtä hymyä koko päivän lueskellessani puhelimeen ja someen tipahtelleita onnitteluviestejä. Rakastan syntymäpäiviä!

♡ Käynyt illallisella tätini luona ja tavannut samalla kaksi uutta serkkua. Hauskaa, miten vasta aikuisiällä tutustuu joihinkin sukulaisiin, ja silti niiden seura tuntuu todella luontevalta. Tykkään hirveesti näistä mun ''uusista'' sukulaisista, pitäisi kyläillä siellä useammin nyt kun asutaan samassa kaupungissa!

♡ Käynyt Malmössä juttukeikalla ja rakastunut siihen kaupunkiin.

♡ Suunnitellut miljoona kertaa postaavani, mutta todennut aina olevani väärällä moodilla siihen hommaan. Haluan tätä tehdä kuitenkin positiivisuudella enkä pakolla!

♡ Istunut maailman oudoimmassa junassa, jossa istumapaikat oli tehty vanhoihin makuuvaunuihin ja juna näytti muutenkin sodanaikaiselta. Penkit oli siis oikeasti sänkyjä, jossa tönötettiin kuin tatit rivissä, ja yläsängyt toimi matkatavarahyllyinä. Olipa kokemus!

♡ Kasvattanut matkakuumetta mutta samalla todennut, ettei mulla ole nyt varaa lähteä ulkomaille enää tänä vuonna. Paitsi ehkä kerran...

kööpenhamina köpis maisema

♡ Herännyt keskellä yötä paloauton valoihin ja todennut naapuripihalla olevan kaksi paloautoa ja kaksi ambulanssia. Sen jälkeen en uskaltanutkaan nukahtaa ekaan tuntiin uudestaan, koska pelkäsin palon leviävän tähän taloon ja olin valmiina syöksymään ovesta ulos tärkeimmät tavarat kädessäni. Jossain vaiheessa tajusin, etten näe liekkejä ollenkaan tai haista savua ja aloin miettimään, onko tässä sittenkin jotain hämärähommia ja rikollisjuttuja mukana. Sen jälkeen en ainakaan uskaltanut nukkua enkä edes katsoa ulos ikkunasta, vaan hiivin ikkunoiden alla kurkkimassa ulos ilman että mua nähtäisiin ja tarkastelin vainoharhasena oven lukituksen toimimista. Tää tapahtu siis kaikki kello kahden-neljän välillä yöllä. Musta tulee aina hullun säikky ja pelokas öisin ja oon varma että kaikki murhaajat parveilee mun oven takana. Jepjep.

♡ Saanut sähköpostia yhdeltä blogiani lukeneelta tyypiltä, ja suunnitellut siihen vastausta ainakin viikon. Siitä viestistä tuli niin hyvä mieli että haluan vastata kunnolla ja olla avuksi niin paljon kuin voin!

♡ Käynyt Uppsalassa juttukeikalla ja ihastunut myös siihen kaupunkiin.
Kuvat otettu alkukesästä Kööpenhaminasta.

Mitäs te ootte duunaillut tän mun hiljaisuuden aikana? Ajattelin nyt seuraavaksi muuten pamautella ulos postauksia Slovakiasta ja Itävallasta, koska yksi mun lukija on kuulemma lähdössä (tai toivottavasti ei jo lähtenyt!) niihin reissuun, joten matkapostaukset tulisi hyvään saumaan. Palaan varmaan siis seuraavaksi Bratislavasta tuotujen kuvien ja tarinoiden kera blogiin tänä viikonloppuna. Vi ses! <3