Sivut

22.8.2017

ALL KIND OF STUFF

Viime viikolla olin aika kiireinen ja paikoin myös stressaantunut. Vaikkei mitään erityistä tarkemmin mietittynä tapahtunutkaan, niin silti tuntui, että koko viikko oli täynnä kaikkea. Bloggaussuunnitelmat menivät uusiksi ajanpuutteen vuoksi ja postailin vähemmän kuin etukäteen ajattelin. Taisin olla myös aika hermot kireällä viime viikon, mikä vaikutti puolestaan noh, kaikkeen. Hassua silti, että vaikka oon kuin jännittynyt ja kireällä päällä, niin ikinä mun kokonainen päivä ei ole pilalla. Aina jossain vaiheessa päivää löydän itseni hyvältä tai ainakin paremmalta tuulelta - jos ei muuta, niin illalla rentoutuessani hyvän tv-sarjan tai kirjan parissa. Kerron nyt vähän, mitkä asiat on mut viime viikolla pitäneet kiireisenä tai muuten pyörineet mielessäni. Näissä ei tietenkään ole aina koko totuus, vaan pieniä paloja mun viimeaikaisesta arjestani.

kulttuurifestivaali tukholma 1

Julkaisin blogissa aiemmin Ärsyttävintä ulkomailla asuessa -postauksen, jonka linkitin tapani mukaan myös somessa pariin paikkaan. Yhdessä Facebook-ryhmässä tämän postauksen alle vyöryikin aikamoinen kommenttitulva, sillä viestejä oli lopulta ketjussa yli 90 kappaletta. Eivätkä kaikki tosiaan niistä olleet mitään positiivisia. Haluan tietenkin herättää ajatuksia ja keskustelua postauksillani, ja siksi tyyliini kuuluukin kirjoittaa niitä kärkkäämpään sävyyn. En myöskään kirjoita perään mitään pyöristelyitä ja pehmennyksiä, koska en niitä itsekään tykkää lukea, ja jotenkin oletan ihmisten omaavan medialukutaitoa. Eihän kukaan nyt voi ajatella mun oikeasti katsovan asioita kapeakatseisesti vain sillä perusteella, että yhdessä postauksessa haluan korostaa jotain tiettyjä piirteitä? No, näköjään voi. Tää on koettu aiemminkin ja nyt sain taas isompaa kakkavyöryä niskaan, ja se ihan todella pisti miettimään. Vaikka kommentit eivät olleet mitään henkilökohtaisuuksiin menemistä tai suoraa haukkumista, ja joukossa oli myös mua emppaavia ihania tyyppejä, niin kritiikki meni jonkin verran syvälle sisuksiin. Tajusin, kuinka hankalaa julkisesti kirjoittaminen on, ja kuinka paljon huonoa palautetta voi oikein joutua kestämään. Enkä oikeestaan tiedä, onko musta siihen. Kirjoittaminen on mulle todella tärkeä ja vapauttava harrastus, mutta omien ajatusten julkisesti riepoteltavaksi pistäminen on pelottavaa. Jos jo tällainen tiukempi palaute ja muutama tyrmäys sai mut voimaan pahoin, niin entä sitten ne mahdollisesti edessä olevat oikeasti ilkeät kommentit? Onneksi kaikkea negatiivista vastaan on aina useampi positiivinen, ja oonkin viime aikoina saanut paljon mieltä lämmittäviä kommentteja myös tonne alhaalla olevaan laatikkoon. Ja mun mieltä lämmittää lähes kaikki kommentit, jossa on sanottu edes yksi positiivinen asia. Kiitos siis niistä, teidän takia on kivempi jatkaa bloggaamista viikosta toiseen. <3

kulttuurifestivaali tukholma 2

Jatketaan kirjoitusteemalla. Teen tällä hetkellä toimittajan töitä kokopäiväisenä sanomalehdessä, ja luonnollisesti teen paljon haastatteluja ja minun kirjoittamiani juttuja julkaistaan lehdessä joka viikko. Ja edelleen vähän itseäni kompaten oon tajunnut, että työkseen kirjoittaminen on oikeasti aika hankalaa. Blogin osaan pitää rennompana vapaa-ajan tekstien julkaisupaikkana, mutta töissä tekstin pitää olla sujuvaa ja artikkeleiden hyvin pohjattuja. Se fakta, että mun juttuja oikeasti luetaan lehdestä joka viikko ihailevin, kritisoivin sekä neutraalein silmin, innostuttaa sekä kauhistuttaa mua samaan aikaan. Viime viikolla koinkin töissä erään haastavan tapauksen. Vaikka haluaisin kertoa tänne yksityiskohtaisesti kaiken, niin en valitettavasti viitsi enempää tätä avata ihan siitä syystä, että työni toimittajana on julkinen ammatti, jossa myös somekuva on tärkeä. Ja muutenkin, ei se työasioista tarkkaan avautuminen kuulu työpaikan ulkopuolelle. Joka tapauksessa, vaikka mistään dramaattisesta ei ollut kyse ja mun piti vaan ensimmäistä kertaa toimittajana kohdata haastava tilanne, niin totesin vaan sen työkseen kirjoittamisen olevan välillä niin pirun hankalaa. Rakastan tota työtä ja niin kuin sanoin, kirjoittaminen on mun intohimo ja väylä toteuttaa itseäni. Mutta samalla se on luovaa työtä, joka on aina eri tavalla raskasta kun täysin ohjeiden mukaan tehtävä liukuhihnahomma. En tiedä, paljon ajatuksia vaan on pyörinyt mun päässä tätä kirjoittamista kohtaan. Mutta joka työssä on haasteensa, ja lähden tämän lehden toimituksesta sopparin päättyessä hyvin haikein mielin, eli haasteet todellakin vain kasvattavat. Onhan mulla kuitenkin ihan huippu duuni itsessään sekä just tää kyseinen työpaikka!

windows95man finskt disko 2

Yksi hermoja koetellut juttu vielä viime viikolta, ennen kuin siirrytään puhumaan ainakin yhdestä kivasta asiasta. Mä nimittäin unohdin kotiavaimet työpaikalleni viime viikolla - kahdesti. Kuinka ärsyttävää! Molemmilla kerroilla olin jo kotikadullani 35 minuutin metromatkan päästä työpaikaltani. Ei muuta kuin takaisin vaan töihin. Se itseäni harmittavin juttu tässä on se, etten hälyjen takia pääse yksin työpaikalleni, vaan jouduin vaivaamaan myös muita ihmisiä ja käännyttämään heidät kotimatkaltaan takaisin töihin vain mun unohtuneiden avainten takia. Kun en yhdestä kerrasta oppinut, niin kahdesta sitten. Nyt oon kyllä todella varma, että ne avaimet ei unohdu sinne enää ikinä. Se kuumotus ja harmitus kahdesti parin päivän sisällä koettuna oli meinaan ihan tarpeeksi noloa mulle itselleni, ja luulen, että ne avaimet ajautuu tästä lähdin sinne oikeaan laukkuun töihin jätettävän kameralaukun sijaan.

kulttuurifestivaali tukholma 5

Sitten pirteimpiin juttuihin! Viime viikolla Tukholmassa vietettiin Kulttuurifestivaaleja, joista kaikki tämänkin postauksen kuvat on otettu. Olin töissä tapahtumassa kuvaamassa ja tekemässä haastatteluja lehteen suomalaisista esiintyjistä ja osallistujista. Mulla oli ihan hurjan kivaa! Keskiviikkona fiilisteltiin päivädiskossa DJ Windows95Mania, ja viihdyin siellä hullun hyvin. Voitteko kuvitella, päivädiskossa!? Meno oli silloin jo oikeen riehakas tanssilattialla kaikenikäisten toimesta. Muutaman tunnin päästä Windows95Man soitti myös iltadiskossa. Mun ei ollut tarkoitus jäädä kuin tsekkaamaan sen diskon alku, koska olin jo väsynyt pitkästä työpäivästä. Vanhat miksatut suomi-iskelmät ja tanssilattialla vallitseva hyvä meno veivät kuitenkin mukanaan, ja vietinkin yhden hauskimmista illoista Tukholmassa. Uusi voitteko kuvitella -hetki: tanssin koko illan villisti ilman häpeää täysin selvinpäin. Yleensä oon liian tietoinen itsestäni jos en ole tuhdissa humalassa, joten irroittelu tanssilattialla on vaikeaa. Nyt kuitenkin meininki tempas mut mukaansa ja nautin täysin siemauksin tosta illasta kavereiden kanssa joraillen. Suosittelen myös Windows95Manin diskoja ihan kaikille, tollasta musiikkia kun ois aina klubeilla niin roikkuisin niissä varmaan joka viikonloppu. Eli ehkä ihan hyvä että nää on vaan spesiaalikeissejä, haha!

kulttuurifestivaali tukholma 4

Tukholman kulttuurifestareilla oli muinakin päivinä kivaa tekemistä. Työni puolesta kävin perjantaina vielä katsomassa sirkusryhmä Motosikain esityksen. Homma näytti kyllä hauskalta, vaikka en ihan loppuun asti jaksanutkaan showta seurata. Kulttuurifestivaaleilla oli myös paljon pieniä kojuja, jossa näytti olevan kaikkia kivoja juttuja. Olin siellä kierrelläni kuitenkin taas aika väsynyt työpäivän jälkeen ja ylipainavaa kameralaukkua mukanani kantaen, joten en jaksanut tarkemmin kysellä kojujen tarkoituksesta kun kukaan esittelijöistä ei oma-alotteisesti tullut niistä kertomaan telttojen ovilla pyöriessäni. Kivan näköistä festivaaleilla joka tapauksessa oli! Hyvää tunnelmaa tahdittivat tietysti esiintymässä olleet artistit. Festivaaleilla pääsi myös esimerkiksi skeittaamaan ja kokeilemaan aikidoa. Kumpaakaan en kyllä itse rohjennut kokeilla, haha. Toisella kertaa!

windows95man finskt disko 1

Oon myös miettinyt viime aikoina paljon yhtä blogiin liittyvää juttua. Oon harkinnut aloittavani kirjoittamaan blogia myös englanniksi. Suomea en tietenkään jättäisi pois, vaan blogi jatkuisi kaksikielisenä. Alunperin tein blogin sitä varten, että kaverini voisivat lukea kuulumisiani asuessani eri kaupungissa. Vaikka bloggaamiseni onkin monipuolistunut, niin edelleen tuo on yksi perustavista syistäni blogata. Nykyään mulla on kuitenkin paljon ystäviä ympäri maailmaa, joita kiinnostaisi myös lukea mun juttuja, mutta suomen kielen opettelu ymmärrettävästi on aika haastavaa eikä toi google translate nyt valitettavasti oikein toimi. Mua kiehtoisi myös uusi haaste eli englanniksi kirjoittaminen, siinä kun en kuitenkaan ole millään lailla natiivin tasolla. Haluisinkin kysellä vähän kokemuksia ja mielipiteitä ennen kahteen kieleen siirtymistä. Häiritseekö teitä lukea blogia, joka on kirjoitettu suomen lisäksi myös toisella kielellä? Ja jos joku siellä kirjoittaa blogiaan kahdella kielellä, niin miten se teidän mielestä onnistuu? Viekö kaksikielisyys blogilta paljon aikaa ja lyhentääkö se postauksissa olevaa tekstiä sen kääntämisen vaivailloisuuden tai esteettisyyden takia? Miksi kirjoitatte myös englanniksi/muuksi kieleksi? Onko teillä lukijoita ulkomailta ja miten ootte niitä saanut? Käännättekö aina kaikki postaukset, vai kirjoittatteko jotkut pelkällä suomen kielellä aiheen ollessa relevantti vain suomalaisille tai tekstin ollessa liian pitkä tai pohdiskeleva? Ylipäätään kaikkia ajatuksia kaksikielisestä blogista saa heittää, otan kokemuksia ja mielipiteitä todella mielelläni vastaan tästä aiheesta.

kulttuurifestivaali tukholma aikido 3

Siirretään katse sitten hieman lähempään tulevaisuuteen, eli tähän loppuviikkoon. Tukholmassa järjestetään torstain, perjantain ja lauantain ajan STHLM/SUOMI -tapahtuma, jossa juhlitaan satavuotiasta suomea. Oon kirjoittanut tästä töissä niin monta eri juttua, että toi äskenenkin esittely tuli suoraan takaraivosta, haha! Joka tapauksessa kuten arvata saattaa, oon myös tuolla tapahtumassa töissä ja mun päivät tulee olemaan todella pitkiä. Oon innoissani tosta tapahtumasta, mutta yhdentoista aikaa kotiin raahautuessani en varmastikaan jaksa minään päivänä laittaa tikkua ristiin blogin eteen. Koitan huomenna keretä ajastamaan teille sitä Wienin matkapostausta ja mahdollisesti myös jotain muuta, jottei blogi huutaisi tyhjyyttään koko loppuviikkoa! Tällainen pieni head up vaan tähän väliin. En koe olevani selitysvelvollinen postaustahdistani, mutta jos kerran tiedän etukäteen jo olevani hullun kiireinen, niin miksipä en siitä myös kertoisi. Toivon, että saan tehtyä teille jemmaan jotain, koska postailu on vaan niin kivaa. :D Uuden postauksen julkaiseminen on aina kutkuttavaa ja mieltä tyydyttävää, ja aina huomatessani kommenttiluvun saati sitten lukijamäärän kasvaneen yhdellä heitän pienet henkiset yläfemmat itseni kanssa. Haha, alan kuulostaa jo aika sekopäältä, mutta tää osaa olla myös todella miellyttävää hommaa.

motosikai kulttuurifestivaali tukholma

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että oon tehnyt blogilleni Facebook-sivun! Se helpottaa varsinkin niitä lukijoita, jotka eivät seuraa blogiani Bloggerin tai Bloglovinin kautta. Oon miettinyt ton sivun tekemistä vuoden päivät, mutta samalla jännittänyt sitä hulluna - mitä jos sivustani ei olisikaan tykännyt kukaan!? :D Vaikka sitä kautta seuraajia on kertynyt jo kivasti, niin arvostan jokaista tykkäystä ja tuen osoitusta ihan mitä tahansa kautta seuraavilta lukijoilta. Blogin Facebook-sivulle pääset tästä! Myös Instagramista voi seurata mun menemisiäni, sitä päivittelen aina useamman kerran viikossa. Instasta mut löytää nimellä laurahelini. Kuvien lisäksi laitan instastoryyn juttua aina välillä, eli toisin sanoen silloin kuin muistan tai tapahtuu jotain tarpeeksi mielenkiintoista kerrottavaa. Palaillaan toivottavasti nopeasti blogin puolella ja vielä nopeammin instassa!

4 kommenttia:

  1. Oli mukava lueskella sun kuulumisia ja mitä kaikkea oot puuhaillut :) Mua ei ainakaan haittaa kaksikieliset blogit, lueskelen muutamia joissa kirjoitetaan englanniksi ja suomeksi. Samalla itse yritän opiskella englantia lukemalla ensin englanniksi ja sitten suomeksi jos en tajua jotain :D Kävinkin heti tykkäämässä sun blogista Facessa, mäkin olen pitkään jo miettinyt tuota vaihtoehtoa, mutta vielä en ole uskaltanut tehdä blogilleni omia sivuja Facebookkiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ettei haittaa! Oon nyt vakaasti päättänyt muuttaa blogin ainakin osin kaksikieliseksi. Joitain se saattaa häiritä, mutta ei näköjään ainakaan kaikkia. Onhan se esteettisesti eri näköstä kun on enemmän tekstiä kahdella kielellä mutta noh, olkoot. :D Ja huomasinkin sun tykkäyksen Facebookissa, kiitos siitä! <3 Suosittelen tekemään rohkeasti ne sivut sinne! Muakin jännitti aluksi hulluna, että mitä jos kukaan ei tykkääkään ja mulle vaan nauretaan, mutta kutsuin vaan sinnikkäästi koko kaverilistan läpi ja kyllähän niitä tykkääjiä löytyi. Mutta tosiaan vuoden päivät mäkin ehdin tota ajatusta pyöritellä ennen ku uskalsin toteuttaa! :D

      Poista
  2. Oho hurjaa toi Facebook-juttu! Onneksi ei siis kuitenkaan mitään henkilökohtaisuuksia alettu jauhamaan, se nimittäin menee jo liian pitkälle. Hyvä että saat keskustelua aikaan mutta ymmärrän myös sen, että inhottaa kun joku onkin ymmärtänyt sut väärin. Tsemppiä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kävijöitä tohon mainittuun postaukseenkin tuli tosiaan pari tuhatta parin päivän aikana - ennenkuulumaton suosio mun blogille :D Keskustelua onneksi tuli puolin ja toisin, siitä oon tyytyväinen ja siitä, että ne henkilökohtasuudet jäivät suurimmalta osin pois. Silti tosiaan mietityttää, että jos jo tollanen saa vatsan vääntelehtimään niin entäpä sitten jos joku tulevaisuudessa oikeasti menee suoraan ihon alle... Noh, ehkä se on sen ajan murhe sitten. Kiitos!! <3

      Poista

Kommentoi postausta! Vastaan kaikkiin kommentteihin, myös vanhoihin postauksiin tulleisiin. Kiitos viestistäsi! :)